lauantai 12. huhtikuuta 2014

the best students & bad teacher

Today I was really very happy! Aamupäivällä käytii Gokseongissa pikaisesti ja piipahdettii paikalliseen leipomoon. Siellä oli ihan siistejä kakkuja (ei nyt miulle mitää ennennäkemätöntä) ja paaaljon maukkaan näkösiä leipiä ja voitaikinasta tehtyjä leivoksia. Ostettii kahen laista eri leipää ja mässäiltii niitä siinä sitte vähän aikaa. Oli kivaa! täytyy myös mainita et koululle tulemisen jälkee en oo maksanu mitään yhtään mistään. Joka kerta jos ollaa käyty jossai reksin vaimo ostaa koko porukalle jotai syötävää minut mukaan lukien. 


Päivällä ei niinkää tapahtunu mitää. Hengailin muutaman oppilaan kanssa ja autettii yhtä opettajaa ulkohommissa. En tiiä tarkallee mitä tehtii ja miks mut liitty jotenki sieniin. (kiitos Weipinille joka aina ottaa kuvia)

Hienot ilmat senku jatkuu. Parina viime päivänä ei oo paistanu aurinko mut se on oikeestaa ollu mukavaa koska on silti ollu tosi lämmin. Yritän silti parhaani mukaan hengailla pitkissä hihoissa jotta sit ku kunnolla tulee kuuma voin iloisin mielin vaihtaa t-paitaan. 

Kaikista parhain osuus päivästä on yleensä enkun tunnit. Vaikka ne ei aina mee nii hyvi poikien oppimisen kannalta se on se hetki päivästä ku saan enite tietoa ja juteltua ja naurettua. Dohoon kanssa nyt jutellaa muutenki pitki päivää mut ne kaks muuta on aina jossai muitten oppilaitten kaa leikkimässä ni niitten kaa jutellaa sit vaa enkun tunneilla. Mut ne kyselee paljo miun mielipiteitä eri asioista ja jutellaa päivän tapahtumista. Kaikki oppilaat menee koko ens viikoks kotii (oppilaat asuu tääl koko muun ajan mut vissii kerra kuukaudessa menee viikoks kotii tms) joten puhuttii siitä eilen ja jotenki keskustelu käänty hyvin syvälliseks. Tunnustetaan, se tunti ei kenenkää muun ku Moonchanin, joka on mei ryhmän tulkki, kielitaitoja parantanu mut miusta se oli tärkeetä mistä pojat puhu joten en keskeyttänykää. Miusta oli erityisen hämmentävää ja hienoa se että ne usko miun harteille kipeitä tarinoita menneisyydestää niitten perheistä. Kaikki täällä ei nimittäin tuu onnellisesta rikkaasta perheestä vaik nii saattais luulla. Hämmentävää siitä teki sen että ne kerto miulle vaikkei ees tunneta nii hyvi loppujen lopuks. Vielä sano et tää on sit salaisuus et älä kerro toisille. Olin otettu.

Tän päivän tunti oli kyllä kaikista paras. Mie keksin et voidaa leikkiä sellasta piirtämispeliä poikien kanssa koska se harjottaa niitten enkun sanastoa ja vaikka oon edelleen vähän ujo tuomaan esille omia ideoitani tunnilla niin tää oli menestys. En ollu ees ehtiny alottaa koko peliä ku meil oli jo hauskaa vaan ku yritin selittää miten sitä pelataan. Sit meil oli älyttömän hauskaa sitä pelatessa ja voi vitsit. Pojat aina sanoo että oon bad teacher koska lataan musiikkia netistä, kiroilin vahingossa kerra ja pidän reksiltä niiden salaisuuden salaisista naposteltavista jotka ne kuljetti alkuviikosta mei luokkahuoneesee. Tänää kuitenki olin ekaa kertaa good teacher, yay! Moonchan on ihastunu miun tablettii ja se oli iha innoissaa leikkimässä miun piirrustus sovelluksella ja ihasteli miun tabletin kynää. Se jopa kirjotti miulle aivan ihanan viestin ja voi että, miulla vaan on maailman parhaat oppilaat!

Ku tulin tunnin jälkee asuntolaa viimeinki tyhjensin viimeset jutut matkalaukusta kaappiin ja hyllyille ja siirsin sen syrjään. Oon nimittäi pitäny matkalaukkua avonaisena tässä lattialla kaiken aikaa osaks laiskuuttani, mut tänää ku palasin onnellisena tunnilta tajusin et ehkä se oli myös sellane merkki siitä et oisin vaan vieraana käymässä täällä. Ni matkalaukun syrjään korjaamine kai oli joku merkki sen tosiasian kokonaan hyväksymisestä etten oo lähössä vielä pitkii aikoihi. Eikä miulla oo valittamista.


ps. kyllä, kuustoista vuotias poika osaa kirjottaa nätimmi kaunoa ku mie :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti