Nykyään joka päivä on nii täynnä tekemistä ettei oo aikaa tehdä mitään muuta. Tuntuu et ois kamalasti hommaa, pitäis kirjottaa järjestölle raportti, suunnitella viimeset päiväni koreassa, suunnitella tälle viikolle leipomista, suunnitella joka päivälle enkun tunti ja sen lisäks viel löytää aikaa päiväkirjan ja blogin ja kirjeen kirjottamiselle. Yleensä ei oo paljo aikaa ja sit jos on, eilenki illalla olin nii väsyny ettei silmät pysyny auki.
Eilenki vaikka oli sunnuntai en saanu mitään noista hoidettua koska olin viettämässä aikaa muitten kanssa. Tänään kuitenkin kiitos vesisateen ja maanantain lukujärjestyksen miulla on paljon vapaata. Aika usein ku kirjotan blogia mainitsen että sataa vettä. Se ei suinkaa johdu siitä et täällä koko ajan satais vaan siitä et se on ainut hetki jollon on aikaa :D
Noin viikko sitte Busanista tulleet vaihto-oppilaat lähti. Ne asu meiän kanssa kolme viikkoa joten viimesenä iltana ne esitti meille korealaista traditionaalista rumpumusiikkia ja meiän bändi soitti niille biisin. Hyvästelemisen tunnelma ja se fakta ettei miulla itelläkään oo aikaa enää paljon jälellä sai kyyneleet silmiin. Siinä ku istuin kattomassa mite miun pieni Moonchan laulo niin upeesti ja muutki soitti niin hienosti en voinu olla itkemättä ku aattelin miten kohta en nää niitä enää. Noh, se ei tietenkää muilta jääny huomaamatta ja esiintymisen jälkeen pojatki tuli kysymään et miks ihmees itket XD vähän myöhemmin ku jaettiin ajatuksia tästä kokemuksesta myös Weipin ja reksin vaimo kyynelehti miun kanssa, joten en oo ainut!
Seuraavana aamupäivänä ennen ku Busan tiimi lähti tehtiin tämä oikeasti ihana kirjoita nimesi lappuun ja pistä eteenpäin ja jokainen kirjottaa siulle siihe jotain, pienen viestin yms. Joillekin oppilaille miulla ois paljonki sanottavaa, mut ehtii tässä vielä. Jo sillon kuitenki sain sanottua kaikille kiitos että olitte miulle niin mukavia. Iteki sain muutamat tosi herttaset viestit. Lähes kaikki koreaks mut onneks miun korean taso on tarpeeks hyvä ymmärtääkseni ne ^^ miun alkuperästen kolmen poikaoppilaan käsialat tunnistan vaikka pimeessä huoneessa puolsokeella silmällä ja niiltä sainki kaikkein ihanimmat viestit. Moni sano et siun täytyy tulla uudestaan käymään ja viime aikoina oon kuullu monesti "älä mee". Enkä mie tahtoiskaan. Tai lähinnä haluisin käydä suomessa ja tulla takas/tulla pian vierailulle mut ku lentoliput maksaa niin paljon. Ja vaikka pääsen käymään kaikki ei tuu olemaan täällä enää enkä tuu asumaan näitten ihmisten kanssa enää.
Mitä Busanin tiimiin tulee, sitä pientä suloista koiranpentumaista poikaa Yonhoa lukuunottamatta en niitä lapsia oikeestaan ikävöi, täällä on nyt taas ihanan rauhallista XD niitten opettajaa on kyllä ikävä. Yeonji ope on miuta vaan kolme vuotta vanhempi ja saman henkinen ni tultii tosi hyvi juttuun ja meil oli tosi hauskaa yhessä. Sitä naista miulla on kyllä ikävä!
Muuten oon yrittäny nauttia näistä viimesistä viikoista normaaliin tapaan ajattelematta sitä miten vähän aikaa on enää jälellä. Kelit on ollu super lämpimät, joka päivä yli 30 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Ulkohommia on tuskasta tehdä sillä jo yheksältä aamulla on nii kuuma. Onneks ollaan siirretty osa ulkohommista tehtäväks aamulla seittemältä enne aamupalaa ni päiväl ei tarvi tehä nii paljo. Joka päivä myös käydää oppilaitten kaa uimassa läheisessä lammessa. Siel vesi on jo tosi lämmintä ja poikien kaa on kiva leikkiä vesisotaa.
Viime aikoina ollaan virkattu oikeen urakalla koska myöhemmin aiotaan myydä ne. En oo varma pääsenkö osallistumaan myymiseen koska aikaa ei tosiaan oo paljon ja markkinoita ei järjestetä joka viikonloppu mut on silti kiva virkata tietäen että niistä on jopa jotain hyötyä. Yks päivä opetin jopa poikia virkkaamaa mut Dohoa lukuunottamatta kaikki luovutti XD Doho sai jopa yhen valmiiks asti.
Lisäiltiin toisiamme facebookissa kaveriks ja eilen pojat meni kaupunkii pelihuoneisiin ni sieltä sitte tuli facebookin kautta viestiä "Meri i love you" - "eikä, Yunho hyung kirjotti ton!" ahaha :D oon näyttäny niille miun siskoista kuvia ja kaikki sanoo ettei näytetä yhtään samalta. Hah! viimein joku muukin näkee sen.
Tosiaan miulla on enää pari viikkoa koreaa jäljellä, ja pahinta on et tää on oikeestaan viimenen viikko tässä koulussa näitten oppilaitten kanssa koska ens viikolla kaikki oppilaat lähtee taas viikoks kotiin. Epäreilu maailma riistää miulta viimesen viikon pois :/ pitää vaan nauttia joka hetkestä ja viettää lasten kaa mahollisimman paljon aikaa!
