praying for korea

Kaikki on varmaan lukenu lehestä suuresta laivaonnettomuudesta mikä tapahtu täällä viime viikolla. Koska se on tosi iso juttu Gokseongissa pidettiin eile illalla tilaisuus jonne halukkaat tuli rukoilemaa uhrien ja omaisten puolesta. Meiän koulu meni sinne myös. Ei siellä loppujen lopuks ollu ku ehkä viiskyt ihmistä, mut meille oli raivattu tilaa kadun vartee ja istuttii siihe alas kynttilät kourassa. Kaikille myös jaettiin ilmapallo joka poksautettiin yhdessä kynttilän avulla lopuksi. En oikee tiiä mikä merkitys sillä oli mut niin tehtiin. Kaikille jaettiin myös paperi jolle sai kirjottaa jotain ja halukkaat vielä mennä lausumaan sen ääneen kaikkien edessä. Miun pojat yllytti että jos Meri teacher menee ni meki mennää. Mie vaa en osaa koreaa tarpeeks joten kukaa ymmärtäny varmaa mitää mutta väliäkö sillä, tilaisuuden lopuks joku vanha mies joka tais olla sen järjestäjä tuli kiittämää osallistumisesta ja yllätys utelemaan mistä tuun, mitä teen täällä ja kuinka kauan. Se oli ihan hieno tilaisuus se, mutta ei siitä sen enempää tai menee liian syvälliseks.

Tällä viikolla ei oo viel alkanu normaali koulu aikataulu koska kaikki oppilaat ei oo palannu vielä. Joten lähinnä täällä on saanu leikkiä (ei ees aamulenkille tarvi mennä!) mitä nyt vähä puutarhanhoitoa ollu. Oppilail on iltasi jotai opiskelua kumminki. Enkun tunnit pidetää myös mut maanantaisi ei oo muutenkaa tuntia ja tänää ne sit meni jonneki kauemmas erityiselle tunnille. Äähh ja mie ku nii ootin innolla miun tuntia :/ toivon mukaa huomenna nyt ei tuu mitää! haluun miun enkun tunnit :D mut on ollu tosi kivaa nähä nää taas viikon tauon jälkee, ehtihä siinä tulla jo ikävä. On jotenki entistä kotoisampi olo ku nyt täällä on vaa kaikki miun lempioppilaat, nuorimmat pojat ja reksin perhe miinus Hun. Pelattiin Changhoonin kaa pöytätennistäki, jee.

Viimeeks oon kirjotellu mite oikee vietin vapaan viikkoni ja ehtihä siin ollaki kaikkee jännää jo. Eikä siinä vielä kaikki! Lauantai iltapäivällä lähettii sitte Weipinin kaa bussilla Gwangjun kautta kohti kaupunkia nimeltä Jeongeup. Siellä asuu kolme muuta vapaaehtoistyöntekijää jotka opettaa enkkua eräänlaisessa iltapäiväkerhossa pienille lapsille. Miun hyvä kaveri korealainen Jihye, indonesialainen Dea ja italialainen Monica. Jotku varmaa näkiki facebookissa sen kuvan mikä otettii kana-aterian äärellä. Korealainen uppopaistettu kana on nii hyvää!! 

Sunnuntaina mentiin niitten kanssa läheiselle Naejang vuorelle. Se on tosi kuuluisa vaahterapuistaan jotka muuttuu syksyllä tietty super värikkäiks. Oli siellä nättiä nytki ku kaikki oli vihreetä. Ne vaahterat on japaninvaahteria (joiden lehdet muistuttaa kannabista näin btw) joita näyttäs kasvavan täällä paljon vähä joka puolella. Nyt ku puihi on ilmestyny lehtiä voin alkaa tutkia et mitäs täältä löytyy.

Takaisin vuorelle. Se oli kyllä tosi siisti paikka, Naejang on ihan suht korkee joten näkymät oli huisit. Sen lisäks, kuten kuulemma melkein joka vuorella, siellä oli temppeli. Tää oli toki vähän isompi yksilö kun normaalisti mut se paikka oli tosi hieno ja ihanan rauhallinen. Syksysin se on kuulemma ihan täynnä ihmisiä. Sain paljo hyviä kuvia ja meil oli porukalla oikee hyvä päivä. Sinne käveltäessä on reitin varrella pieni puisto jonne näitten toisten vapaaehtosten oppilaat vanhempineen tuli leikkimään, osittain siks et ne halus tavata miut ja Weipinin. Mie ku esittelin itteni yhelle mukavalle naiselle ja kerroin nimeni sen reaktio oli "merry christmas!!" koska koreaks se lausutaan "meri kurisumasu" (näyttää japanille XD) hahahahaa. Ne lapset oli kaikki alle kymmenen mut silti siel on kuulemma monta jotka osaa yllättävän hyvi enkkua ja kuulinki yhen puhuvan enkuks. Pelattii niitten kaa hetki polttopalloa mut kello kolme mei piti alkaa lähteä koska matkustamisee menis monta tuntia. Siinä vaiheessa olin jo tosi väsyny kaiken kävelemisen ja reissaamisen jäliltä et halusin vaa äkkiä koululle, joten ku Gwangjussa pitiki oottaa bussia Gokseongii tunti meinas mennä hermot. Mentii sit siks aikaa syömää ddeokbokkia nam nam. Jälleen oli halpa reissu, en maksanu muusta ku bussilipuista ja vuorelle sisäänpääsystä. Nukuttii nimittäi Jihyen huoneessa ja ne osti meille yhteistä ruokaa ja vaikka mite yritettii tarjota rahaa takas ei ne huolinu. Jihye sano että kaikki ne mitä se meille makso oli tosi halpaa ja ollaa sen vieraita ni ei siinä sitte auttanu. Mut oli tosi kiva käydä kattomassa niitä ja käydä toisel projektipaikalla. Myöskin ku näki niitten huoneen ja kuunteli niitten päivärytmiä ni oli pakko todeta hiljaa mielessäni et oon onnekas ku pääsin Gokseongii. Ei se niilläkää siis huono ole mut mie oon oikee tyytyväine siihe mitä miulla on enkä haikaile muitten perää :D

ps. kuten viimesestä kuvasta huomaa vaikka oli lämmin kesäpäivä +20° niin silti miulla on paljon päällä. Se on välillä rankkaa pukeutua siveellisesti! toisaalta varjossa ja iltasin ei oo vielä niin lämmin. Niinku suurimmalle osalle oon jo kertonu, koreassa olkapäiden paljastaminen koetaan hyvin seksikkääksi. Tätä pääsin todistaa yks päivä kun leikin Jiminin kanssa ja miun paidan kaulus valu niin että toinen olkapää näky vähän ni jo Do Ho tulee heti että teacher voitko korjata paitasi asentoa :D söpöö