perjantai 28. maaliskuuta 2014

going to gokseong

väääsy koska pääsin nukkumaa vast yheltä ja puol kasi heräytys. Who needs sleep when you can go to Hongdae with your friends :D Eile sanottii heipat BW ihmisille mistä oon aika sääd koska niitten kaa oli kivaa. Nohh kuukauden pääst joku niist tulee käymää. Ootan myös tosi innolla ku meil on toukokuus workcamp neljä päivää mennää toiselle puolelle koreaa tekee hyväntekeväisyystyötä niiku siivoomaa luontoa ja rakentaa jotai mut sit meil on siel myös bileet ja saadaa kokata jotai oman maan ruokaa toisille maisteltavaks. kellää ideoita? jotai mis on helpot ainesosat. Lettuja? Kuulostaa tosi kivalta, en malta oottaa.

Jännittää mennä koululle.Tänään se päivä siis on.Jännittää nähä mei oppilaat ja kaikki. Aamupäiväl miu eka korealaine ystävä Jihae tuli käymää mei huonees siirtää sen läppäriltä miu tablettii yhen korealaisen draaman (draama = saippuasarja) jota se suositteli ja sano et pitää kertoo jos haluun muita draamoja ni se voi ladata miulle. Jihae on tosi kiva ja nätti (nää on siis kaikki tyttöjä paitsi TJ tietty) ja puhutaa Jihaen kaa koreaaki vaikken mie nyt nii paljo osaakaa. Kaikki kysyy et mite opin koreaa ja en tiiä miusta se ei oo kaikista hienoin tapa oppia kattomalla draamoja niiku mie mut TJ sano et se on oikee hyvä tapa joten ei sitä kai tarvi häpeillä.

Tänää siis tultii tänne Gokseongii. Matkustettii junalla neljä tuntia. Eron maaseudun ja ison kaupungin välillä huomaa kyllä heti. Jollai asemalla istu vanha mies joka näki miut siel junassa ja vilkutti. Ku astuttii junasta ulos siin edessä oli kaks tosi pientä lasta jotka niiiin söpösti tervehti miuta. Itse koulu. Tää on tosiaanki tooosi pieni koulu, täl hetkel vaan viistoista oppilasta. Viistoista! ja vissii kymmene poikaa loput tyttöjä. Muutama tosi nuoriki lapsi. Mie sekä Weipin molemmat puhutaa pikkase koreaa mikä hämmentää kaikkia suuresti. Eihä siin viel ku Weipin kumminki on aasialaine mut tälläne sinisilmäne blondi... tunnen itteni täl hetkel vähä alieniks koska joka kerta ku yritin puhuu niille lapsille jotai kaikki vaa tuijotti melkee suu auki. Tiiän et ne on vaa tosi hämmentyneitä mut saa se silti vähä miut ujostelemaa. Seoulissa tunsin itteni paljo itsevarmemmaks. Meille ku esiteltii koulua yks pojista käveli vastaa ja törmäs tuoleihi, toine poika ruoka-aikaa laitettii ojentaa miulle ja Weipinille lautaset ni se pudotti sen miulle ojentaessaa (tosin sai hienon kopin) ja etenki kaikist nuorin poika oli super hämmentyny ku sanoin sille jotai koreaks. Se vaa tuijotti miuta ja raapi päätää ja sano et toiha on ulkomaalainen ja se ei millää päässy sen yli. It makes me little sad muuut huomista kohti kyl ne tottuu miuhu :D Oli myös outoo ku tultii ja jotku oppilaista kumars miulle. Like whaaaat se oon vaa mie.

Nyt vaa hermostuttaa viel enemmä äääähhh :DD

1 kommentti:

  1. Heh - niin ne miunkin oppilaat oli aina suu auki, tosin ihan muusta syystä ...
    Terv. Iskä

    VastaaPoista