Kolme kuukautta ulkomailla ei periaatteessa ole paljon. Se aika menee varmasti todella nopeasti. Mut siel tulee olemaan aika paljon uusia juttuja mitä en oo tehny ennen ja sen lisäks ympäristö ja ihmiset on kaikki ihan uutta. Of course there are things that worry me. Joten päätin kirjottaa tälläsen panikoimis-postauksen.
1) Eniten jännittää se, että koska miulla on jo valmiiks nii paljo mielikuvia, mielipiteitä ja tottumuksia Koreasta, siinä on suuri mahdollisuus että ne kaikki mielikuvat romuttuu. Että mitä jos kaikki onki iha erilaista ku mitä oon kuvitellu, enkä sitte viihdykää siellä. Considering the amount of love I have for Korea, it's unlikely, but still possible.
2) Heti ekasta hetkestä lähtien kun astun Korean maaperälle, oon omillani. Pitää ihan ite löytää tieni hotellille siellä kaikkien korealaisten keskellä mahdollisesti vielä ruuhkassa. Pitää löytää oikee maanalainen ja viel jäädä oikeessa paikassa pois. Yay! Kaiken mukavuuden lisäks kaikki on koreaks. Onneks moni asia on kirjotettu myös länsimaalaisilla kirjaimilla, osaan jonkun verran koreaa, osaan kysyä neuvoa... en uskalla ees miettiä miltä tuntuis mennä sinne yksi seikkailemaa jos ei osais sanaakaan koreaa o__o
3) Miusta tulee jonkin asteen opettaja. Tarkoittaa siis luokan edessä seisomista ja tunnin vetämistä samalla kun kaikki oppilaat joko a. tuijottaa miuta herkeämättä b. ei kuuntele lainkaan. Välillä sitä pohtii että mihinhä sitä on ittensä tunkenu, mut sekin varmast on mukavampaa ku aattelis näin etukäteen.
4) Vapaaehtoisprojektista ei oikeen voi kävellä tolleen noin vaan pois. Oon tehny niitten kanssa sopimuksen että olen teillä tämän projektin ajan ja se velvoittaa miuta olemaan siellä sen kolme kuukautta. Jos hyvin käy aika lentää ku siivillä ja toivoisin sen menevän hitaammin enkä lähtöpäivänä haluis jättää Koreaa. Jos taas käy huonosti tuskailen siellä "I want home" mutta epäilen vahvasti että niin käy.
Joo. Nää on ne asiat jotka miuta silleen jännittää ja hermostuttaa vähäsen. En anna itelleni lupaa aatella niitä tolta kantilta koska muute alkaisin varmasti hermoilemaa nii paljo et alan katua koko juttua. Stressaan niistä sitte vaikka lentokoneessa tai jotain :D ennen sitä en anna itelleni lupaa.
En oikeen tiiä tarviiko miun mainita täällä Pohjois-Koreasta mitään vai ei. En osaa sanoo huolestuttaaks se ihmisiä yhtään, että meen lähelle P-Koreaa. Näin lyhyesti miuta se ei huolestuta ollenkaan, en aattele sitä yhtään, koska Etelä-Korealaiset ei aattele sitä ollenkaan. PKorea on uhkaillu niitä iät ja ajat mitään kuitenkaan tekemättä, joten Ekorealaisia ei vois vähempää kiinnostaa ja ainoastaan ulkomaalaiset panikoi niitten puolesta. Eli näin lyhyesti: ei syytä huoleen. Kim Jongun ei ole sanansa mukainen mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti