torstai 17. huhtikuuta 2014

a free week

Maanantaina lapsoset oppilaat sitte lähti kotia viikoks. Oli vähän hassua kattoa ku ne lähti tietäen ettei niitä näe kokonaiseen viikkoon. I miss my students :( sitte piti iteki pakata kahen yön reissua varten. Auto suuntas ekaks kohti Jeonju nimistä kaupunkia missä miun lempioppilas Do Ho asuu. Hmm, tulipaha just mielee et saankoha sanoa 'lempioppilas'? oli miten oli tavattiin siellä Do Hon vanhemmat jotka vei meiät syömään. Oltiin siis liikkeellä minä, Weipin, reksin perhe ja Do Ho. Sen vanhemmat oli tosi mukavia ja Dohon isä puhuu todella hyvin enkkua joten sen kanssa oli mukava keskustella. Eikä se ravintolakaan kuulemma ollu halvimmasta päästä. Ruoka oli tottakai mainiota, en kyllä nimeä enää muista. Oli kumminki pöytä niin täynnä erilaisia pikku kippoja ettei enempää ois mahtunu. Hauska fakta korealaisesta ruuasta; miulle vinoiltii enne matkaa että pidä hauskaa riisin noukkimisesta puikoilla mut tosiasiassa riisi on se kaikista helpoin asia syödä puikoilla. Koska muutenhan tää ruoka on muodoltaan samaa ku muuallaki ja se kaikki pitää taiteilla puikoilla suuhun. Onnea niille jotka eivät sitä taitoa osaa tänne tullessaan :D

Syötyämme käytiin Do Hon kotona parin tunnin visiitillä. Ne ei asu kaupungissa mutta niiden kotoa ajaa kyllä sinne ehkä kymmenessä minuutissa. Heti ekaks pihalla tervehti kolme melko pientä koiraa joista kahdella oli vaan kolme jalkaa. Ne oli kyllä sulosia ja ilosesti hyppivät siinä. Muuten niitten koti oli ihan normaali yksikerroksinen talo, mutta niillä oli kokonainen huone omistettu kotiteatterille! Äänieristetyt tummenetut seinät, kirjahylly täynnä DVD:tä ja iiiiso valkokangas. Do Hon isä soitti meille siitä musiikkia sun muuta ja tulin niin kateelliseks, tolla ku sais kattoa omia lempibändejään ja telkkariohjelmia. Äänetki oli niin hyvät. Do Hon isä oli muutenki siisti tyyppi, se on matkustellu hirveesti ja näytti älyttömän upeita kuvia. Se myös kysy missä päin Suomea asun ja pahoitteli ettei tiedä muita kaupunkeja ku Helsingin ja pyys sitte luettelemaan muita isoja kaupunkeja. Oli hämmentävää miten täydellisesti se ääns nimet Helsinki ja Tampere. Vaikka toisaalta eihä tollaset sanat oo korealaisille ongelma. 

Kello neljä oli aika jatkaa matkaa ja Do Holle oli vaikee sanoo heippa ku se on miulle ehkä kaikista läheisin ihmine täällä (ehkä Weipiniä lukuunottamatta). On hassua miten Do Ho on miun oppilaista huonoin enkussa mutta oon sen kanssa ystävystyny parhaiten tähä mennessä.

Saavuttiin sitten viimein kohteeseemme, kaupunkiin nimeltä Cheonan. Yövyimme rehtorin vaimon äidin luona. Talo oli hyvin traditionaalinen ja erittäin pieni, siis todella pieni, mutta se oli ihan okei. Kyllä siellä nyt kaks yötä nukkui helposti. Isoäiti oli vähän hupsu mut tosi ystävällinen ja ihastu miuhu koska oon blondi. Jälleen kerran kuulin miten nätti oon ja se silitteli miun hiuksia. Ruoka-aikoina se laitto miun lautaselle kalaa sun muita maukkaita juttuja (kohteliaisuuden/hellyyden osoitus tavallaan) sellai syö syö hyvä lapsi. Eihän siinä sitte.

Seuraavana aamuna herättiin kuudelta että nyt lähdetään kylpylään.Se oli ihan mielenkiintonen kokemus se. Tää ei ollu sellane korealaine saunapaikka mitä telkkarissa näkee vaan halvempi, mutta jossa kuulemma käytetään puhdasta pohjavettä. Se oli vähän ku uimahalli suomessa, paitsi ettei ne altaat ollu tarkotettu uimiseen, pelkästään oleskeluun ja vesihierontaan. Ja se suurin eroavaisuus oli siinä että suihku, sauna ja altaat oli kaikki samassa tilassa mikä tarkotti sitä että siellä hengailtiin täysin alasti. (ei varmaan ees tarvi mainita että miehillä ja naisilla oli täysin omat tilat) Oli se vähän awkward koska monet tuijotti miuta siks että oon blondi. Mutta pääsin saunaan!!! siellä oli kaks saunaa, toisessa 60 astetta ja toisessa 70. Täällä nää kyllä nössöili ja istu lattialla ja lauteitaki oli vaan yks joka oli tosi matalalla. Kiuasta ei näe vaan seinän raoista suihkutetaan lämmintä ilmaa. Saunalta se silti tuntu. Siitä tuli kotoisa olo. 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti