maanantai 28. huhtikuuta 2014

handmade

mitä läheisemmiks tuun oppilaitten kanssa sitä vähemmän vietän aikaa asuntolassa kahestaan Weipinin kaa ja sitä vähemmän on myös aikaa kirjotella. Se on kyl hyvä asia! niin se kuuluuki mennä. Viime viikko oli normaalia vähä helpompi koska kaikki oppilaat ei oo vielkä palannu viikkolomaltaa mut täst päiväst lähtie pitäis alkaa taas normaali koulu. Koska meil on vaa kolme tyttöoppilasta joista vaan yks on tullu takas Jimin on miun kanssa paljon. Se jopa nukkuu mei huoneessa miun vieressä tossa lattialla. Korealaiseen tyyliin se halailee paljo ja haluu kävellä käsikkäin. Jimin myös harjottelee ahkerasti enkkua et se pääsis miun tunneille :D voi Jimin.

Siitä puheen ollen miulle tuli lauantain tunnille kaks oppilasta lisää, mikä muutti ilmapiiriä ja teki siit miulle hankalampaa koska ne oli villimpiä ja puhu enemmä. Toine niistä on iha uus poika joka tuli mei kouluu viime perjantaina. 15v poika nimeltä Mu Geon. En oikee viel tiiä mitä aatella siitä mut ensivaikutelma ei oo maailman paras. Se nimittäin vitsailee paljo Do Hon kustannuksella saadaksee vanhemmat pojat nauramaa ja yrittää olla siten hauska mut se ei oo reilua Do Hoa kohtaan. Korealaises kulttuuris nuorempia ihmisiä saa pomottaa mielensä mukaa eikä nuoremmat voi väittää vastaa koska vanhempia pitää kuunnella. Siks on normaalia et vanhemmat "kiusaa" nuorempia ja vitsailee niitten kustannuksella mut miusta Mu Geon menee jo vähä yli etenki ku se vast tuli tänne eikä tunne toisia viel. En tiiä johtuuks se siitä vai viettääks Do Ho muuten vaa miun kaa enemmä aikaa. Joka tapaukses meist on tullu Do Hon ja Jiminin ka entistä läheisempiä ystäviä :) Do Ho anto miulle jopa lahjaks kännykkäkorun ^_^

Viime tiistaina oltii ulkona tarhassa silittelee koiria ulkohommien lomassa ku outo auto ajo koulun pihaa. Ekaks en meinannu tunnistaa mut sielt tuliki TJ ja Anna mei järjestöstä!! tiesin et ne tulee käymää lähiaikoina mut siit ei ollu ilmotettu mitää ni se tuli yllätyksenä. Oli hirmu kiva nähä niitä pitkästä aikaa! ne naureskeli että mie ja Weipin ollaa soluttauduttu hyvi joukkoo, että näytetää iha yhtä maalaisilta ku kaikki muutki täällä. Tää oli eka kerta ku kukaa TJ ja Anna itse asiassa tuli tänne paikan päälle käymää, aikasemmi ne on kuulemma vaa nähny kuvia ja lukenu kertomuksia yms. Ne sano et täähä on tosi ihana paikka ja et meil on parhaimmat oltavat täällä verrattuna muihi vapaaehtosii. Ja et etenki tää ilmapiiri täällä on tosi mukava, rento ja kotoisa. 

Sunnuntaina lähettii aikasi aamulla kaikki oppilaat + mie + Weipin + reksi lähelle Jongeupia johoki pienimuotosee tapahtumaa mikä käsitteli historiaa ja tulevaisuutta ja jotain, miulla meni suurimmaks osaks kaikki ohi koska en ymmärrä tollasesta aiheesta koreaks mitää. Paikallisia ihmisiä tuli parikymmentä paikalle ja käytii muutamassa eri paikassa missä on joskus tapahtunu jotai kuuntelemassa mei johtajan, professori Park Moengsun puhetta. Koko sunnuntain sato vettä mut kaikil oli sateenvarjot matkassa mukana ja mie hyppäsin Do Hon sateenvarjon alle. Onneks ei ollu kylmä! Tai no, kaikki muut valitti kylmää vaik niil oli takit ja mie hengailin vaa pitkähihasessa. Käytii jopa satamakaupungissa!!! jotku saattaa tietää mite paljo tykkään vedestä ja oon aina halunnu nähä meren kunnolla. Tää nyt ei vieläkää ollu iha unelmien täyttymys etenki ku sato vettä ja kaikkial oli sumuista mut oli se silti vihreetä merivettä. Ei mut tähä mennessä Korea on kyl ollu yks unelmien täyttymys, pääsen koko aja näkee kaikkii hienoi juttuja mistä oon aina haaveillu ja tahtonu nähä ja kokea. 

Kotiajomatkalla kaikki nukku koska matka kumminki kesti vajaat kaks tuntia. Miusta oli kamalan söpöä kattoa ku pojat nukku takapenkillä nojaten toisiinsa :D Suomessahan ollaan hirveen personal space -ihmisiä, mutta korealaiset tykkää koskettaa toisiaa, kulkea käsikkäi ja halailla paljo vaikka ette välttämättä ois vielä läheisiä ystäviäkää. Kuitenki tää on sallittua vain samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, tytöt ja pojat ei keskenään saa käyttäytyä nii. Siks tytöt kulkee lähes aina käsikkäi ja ei se pojiltakaa tavatonta oo. Suomessa huudettas "homo!" mikä on miusta sääli :D tykkään näistä pojista täällä paljo, kaikki on miulle tosi mukavia. 

Täälläkin nää tunnistaa miun kädentaidot. Reksin vaimo on opettanu meitä virkkaamaa erilaisia juttuja joita voi itseasiassa käyttää tiskaamisee. Virkkaamine on iha hauskaa jos tietää mitä tekee ja Ms. Sonyeong sanoo että oon hyvä oppilas :D sen lisäks Jimin sattu kerra näkemää miun piirrustuksen minkä olin tehny ja sen jälkee levitti sanaa kaikille et osaan piirtää superhyvi ja sen jälkee pojat pyys nähä kans. Sen lisäks näytin niille valokuvia ja Chang Hoon sano et miun pitäis ryhtyy ammattivalokuvaajaks, hahah! nää täällä imartelee miuta ihan liikaa.


 

tiistai 22. huhtikuuta 2014

praying for korea

Kaikki on varmaan lukenu lehestä suuresta laivaonnettomuudesta mikä tapahtu täällä viime viikolla. Koska se on tosi iso juttu Gokseongissa pidettiin eile illalla tilaisuus jonne halukkaat tuli rukoilemaa uhrien ja omaisten puolesta. Meiän koulu meni sinne myös. Ei siellä loppujen lopuks ollu ku ehkä viiskyt ihmistä, mut meille oli raivattu tilaa kadun vartee ja istuttii siihe alas kynttilät kourassa. Kaikille myös jaettiin ilmapallo joka poksautettiin yhdessä kynttilän avulla lopuksi. En oikee tiiä mikä merkitys sillä oli mut niin tehtiin. Kaikille jaettiin myös paperi jolle sai kirjottaa jotain ja halukkaat vielä mennä lausumaan sen ääneen kaikkien edessä. Miun pojat yllytti että jos Meri teacher menee ni meki mennää. Mie vaa en osaa koreaa tarpeeks joten kukaa ymmärtäny varmaa mitää mutta väliäkö sillä, tilaisuuden lopuks joku vanha mies joka tais olla sen järjestäjä tuli kiittämää osallistumisesta ja yllätys utelemaan mistä tuun, mitä teen täällä ja kuinka kauan. Se oli ihan hieno tilaisuus se, mutta ei siitä sen enempää tai menee liian syvälliseks.

Tällä viikolla ei oo viel alkanu normaali koulu aikataulu koska kaikki oppilaat ei oo palannu vielä. Joten lähinnä täällä on saanu leikkiä (ei ees aamulenkille tarvi mennä!) mitä nyt vähä puutarhanhoitoa ollu. Oppilail on iltasi jotai opiskelua kumminki. Enkun tunnit pidetää myös mut maanantaisi ei oo muutenkaa tuntia ja tänää ne sit meni jonneki kauemmas erityiselle tunnille. Äähh ja mie ku nii ootin innolla miun tuntia :/ toivon mukaa huomenna nyt ei tuu mitää! haluun miun enkun tunnit :D mut on ollu tosi kivaa nähä nää taas viikon tauon jälkee, ehtihä siinä tulla jo ikävä. On jotenki entistä kotoisampi olo ku nyt täällä on vaa kaikki miun lempioppilaat, nuorimmat pojat ja reksin perhe miinus Hun. Pelattiin Changhoonin kaa pöytätennistäki, jee.

Viimeeks oon kirjotellu mite oikee vietin vapaan viikkoni ja ehtihä siin ollaki kaikkee jännää jo. Eikä siinä vielä kaikki! Lauantai iltapäivällä lähettii sitte Weipinin kaa bussilla Gwangjun kautta kohti kaupunkia nimeltä Jeongeup. Siellä asuu kolme muuta vapaaehtoistyöntekijää jotka opettaa enkkua eräänlaisessa iltapäiväkerhossa pienille lapsille. Miun hyvä kaveri korealainen Jihye, indonesialainen Dea ja italialainen Monica. Jotku varmaa näkiki facebookissa sen kuvan mikä otettii kana-aterian äärellä. Korealainen uppopaistettu kana on nii hyvää!! 

Sunnuntaina mentiin niitten kanssa läheiselle Naejang vuorelle. Se on tosi kuuluisa vaahterapuistaan jotka muuttuu syksyllä tietty super värikkäiks. Oli siellä nättiä nytki ku kaikki oli vihreetä. Ne vaahterat on japaninvaahteria (joiden lehdet muistuttaa kannabista näin btw) joita näyttäs kasvavan täällä paljon vähä joka puolella. Nyt ku puihi on ilmestyny lehtiä voin alkaa tutkia et mitäs täältä löytyy.

Takaisin vuorelle. Se oli kyllä tosi siisti paikka, Naejang on ihan suht korkee joten näkymät oli huisit. Sen lisäks, kuten kuulemma melkein joka vuorella, siellä oli temppeli. Tää oli toki vähän isompi yksilö kun normaalisti mut se paikka oli tosi hieno ja ihanan rauhallinen. Syksysin se on kuulemma ihan täynnä ihmisiä. Sain paljo hyviä kuvia ja meil oli porukalla oikee hyvä päivä. Sinne käveltäessä on reitin varrella pieni puisto jonne näitten toisten vapaaehtosten oppilaat vanhempineen tuli leikkimään, osittain siks et ne halus tavata miut ja Weipinin. Mie ku esittelin itteni yhelle mukavalle naiselle ja kerroin nimeni sen reaktio oli "merry christmas!!" koska koreaks se lausutaan "meri kurisumasu" (näyttää japanille XD) hahahahaa. Ne lapset oli kaikki alle kymmenen mut silti siel on kuulemma monta jotka osaa yllättävän hyvi enkkua ja kuulinki yhen puhuvan enkuks. Pelattii niitten kaa hetki polttopalloa mut kello kolme mei piti alkaa lähteä koska matkustamisee menis monta tuntia. Siinä vaiheessa olin jo tosi väsyny kaiken kävelemisen ja reissaamisen jäliltä et halusin vaa äkkiä koululle, joten ku Gwangjussa pitiki oottaa bussia Gokseongii tunti meinas mennä hermot. Mentii sit siks aikaa syömää ddeokbokkia nam nam. Jälleen oli halpa reissu, en maksanu muusta ku bussilipuista ja vuorelle sisäänpääsystä. Nukuttii nimittäi Jihyen huoneessa ja ne osti meille yhteistä ruokaa ja vaikka mite yritettii tarjota rahaa takas ei ne huolinu. Jihye sano että kaikki ne mitä se meille makso oli tosi halpaa ja ollaa sen vieraita ni ei siinä sitte auttanu. Mut oli tosi kiva käydä kattomassa niitä ja käydä toisel projektipaikalla. Myöskin ku näki niitten huoneen ja kuunteli niitten päivärytmiä ni oli pakko todeta hiljaa mielessäni et oon onnekas ku pääsin Gokseongii. Ei se niilläkää siis huono ole mut mie oon oikee tyytyväine siihe mitä miulla on enkä haikaile muitten perää :D





ps. kuten viimesestä kuvasta huomaa vaikka oli lämmin kesäpäivä +20° niin silti miulla on paljon päällä. Se on välillä rankkaa pukeutua siveellisesti! toisaalta varjossa ja iltasin ei oo vielä niin lämmin. Niinku suurimmalle osalle oon jo kertonu, koreassa olkapäiden paljastaminen koetaan hyvin seksikkääksi. Tätä pääsin todistaa yks päivä kun leikin Jiminin kanssa ja miun paidan kaulus valu niin että toinen olkapää näky vähän ni jo Do Ho tulee heti että teacher voitko korjata paitasi asentoa :D söpöö

perjantai 18. huhtikuuta 2014

a free week part 2

Eilen sato vettä joten päivällisen päätteeksi farmiope avas parit pullot sojua. Korealaisilla on joku juttu että sadepäivinä otetaan hörppy. On kolme alkoholijuomaa mitä pitää maistaa koreaan tultaessa ja ne on riisiviini makkeolli, korealainen kalja ja soju. Nyt voin onnellisesti sanoa että oon päässy maistamaan niitä kaikkia, jee! Soju on kirkasta viinaa, tosin vain 19% ja maultaan suomalaisia sukulaisia miedompi. Korealaisissa ohjelmissa näkee miten ihmiset humaltuu parista shottilasista joten oon aina miettiny johtuuko se siitä että soju on vahvaa vai siitä että korealaisilla on huono viinapää. No, vastaus on jälkimmäinen. Niiku Tiia totes ku kerroin sille, "ei korealaiset litkut pärjää pohjoisen viinansietokyvylle" ja näinhän se meni. Reksi kysy että eikös suomessa ooki vahvempaa tavaraa ja että tää on miulle varmaan ku vettä. Huvittavaa on myös se miten täällä nähdään hienona asiana jos pystyt juomaan paljon humaltumatta helposti. Kehutaan että ooh hyvähyvä :D näin alkoholista puheenollen alla kuva riisiviinin tyyppisestä juomasta joka oli ilmeisesti tehty maissista. Maistu oikeestaa samalle ku makkeolli ja edelleen muistuttaa etäisesti simaa.




Palataanpa nyt kuitenkin siihen kun olin vielä Cheonanissa. Oli siis tiistai päivä. Saunassa käyminen ei suinkaan ollut päivän ainut aktiviteetti. Iltapäivällä suunnattiin traditional village nähtävyyteen, joka on siis pieni kylä rakennettu historiallisia taloja ja muita rakennuksia täyteen. Oli siistiä miten jopa huoneisiin oli koottu tavaraa ja ulkona oli savisaaveja sun muita. Siellä oli tosi siistiä käydä koska miuta kiinnostaa noi tollaset jutut ja ne talot oli älyttömän siistejä. 

Käytiin myös perinteisillä katumarkkinoilla joita oon nähny telkkarissa, siel oli paljo kaikkee. Jotenki oon ihastunu siihe miltä korealainen kaupunki näyttää pimeän tullen. Päivällä se on vaan kaupunki, mut ku hämärä laskeutuu ja kaikki värikkäät valot laitetaan päälle se tunnelma on iha eri. Jotenki niin siisti.

Cheonanissa käytii jonku verra myös ulkona kävelemässä jollo mie taas keräsin huomiota. Käytii syömässä pienessä ravintolassa jonka työntekijät tuli utelemaan että mistä tämä neiti on kotoisin. Kadulla kävellessä joku oli sanonu kaverilleen "ulkomaalainen!!" ja ku käytii Borimin entisen ala-asteen pihalla siellä oli poikia pelaamassa palloa ja myö taputettiin niille ku joku teki maalin ni Borim oli kuullu et ne pojat oli sanonu kaverillee "say thank you!" ahahaha niin sulosta :D Just enne ku lähettii isoäidin luota joku naapuri tuli sinne ja sano että miulla on nätit silmät ja hiukset. Se on aika jännää et jokaine naispuolinen ihminen jonka oon tavannu aina toteaa heti ekaks että ootpas nätti. Nii joo ja yks ilta ku käytii iltalenkillä yhessä ja vähä hassuteltii ni Borim sano et "I'm okay but you look weird 'cause you have yellow hair." yepyep, tämä on kohtaloni. Siks täällä on vähä erilaista ku tiiän et tein sitte mitä vaa ni näytän muiden mielestä oudolta joten eipähä tarvi huolehtia siitä esim. miltä näyttää, onko hiukset hyvin jne samalla tavalla ku mitä suomessa ehkä ois. Eikä siis pahalla tavalla oudolta, ihan hyvällä vaan mutta silti oudolta ja erilaiselta. Ja sit jos iteki näkee toisen länsimaalaisen on sellai "oh!!! ulkomaalainen!!" joten ei se kai ihme oo että korealaiset käyttäytyy nii miut nähdessää XD


Yks toinen asia on se mite joitaki hämmentää todella paljon se, että osaan koreaa. Viime viikolla juteltiin paljon musiikin opettajan kanssa (29v mies opettaja joka käy täällä kaks kertaa viikossa) se osaa tosi hyvi enkkua ja mainitsi oikee Jean Sibeliuksen miulle :D ni sen kanssa puhuin aina tietty enkuks joten täl kertaa ku oppilaat oli siinä kanssa musaope hämmenty tosi paljo ku puhuinki koreaa oppilaille. Oisitte nähny sen ilmeen! Joka kerta ku sanoin jotai koreaks se toisti sen iteksee ja sai jonku hihityskohtauksen ja totes enkuks "amazing!" ahahaha hupaisaa tämä :D


Asiasta kukkaruukkuun, keskiviikkona matkustettiin takas koululle. Tosin vain Weipin ja minä. Meiät heitettii juna-asemalle ja oikei viel maksettii junaliput meille. En siis oo vieläkään kuluttanu omia rahojani, yhtään. Se oli tismalleen sama juna ja vielä aikataulu ku millä ekaa kertaa mentiin Gokseongiin, tosin vaan eri lähtöasema. Tuli vähän nostalginen fiilis :D kolme tuntia junassa ja täällä sitä taas oltiin. Reksi tuli hakee meiät juna-asemalta koululle, se oli ite saapunu pari tuntia aikasemmi jonku tapaamisen vuoksi. Oli hieman hämmentävää miten mukava oli palata tänne vuorten keskelle. Tuli sellanen onpas kiva palata kotiin olo, etenki ku etuovi oliki lukossa ni hiippailtiin Weipinin kaa takaovesta iha ku oltais asuttu täällä kauanki, vanhan tottumuksen mukaan. Ku mentii koululle syömään kaikki neljä koiraa juoksi innoissaan vastaan tervehtimään.

Nyt täällä koululla ei oo muita ku mie, Weipin, reksi ja farmiope. Samaa aikaa on kamala ikävä oppilaita, ja samalla täällä on hauskaa hengailla ku ei oo ketää muuta. Se sellanen yksin kotona tunnelma :D tänäänki menin koulun tietsikkahuoneesee siirtää kuvia kamerasta tablettiin (onnistu yllättävän helposti vaikka kaikki oliki koreaks, kiitos tutun windows seiskan) ja samalla jäin leikkimään kitaralla ja pianolla kerranki ku kukaa ei ollu kuulemassa. Elämän pieniä iloja :D 







torstai 17. huhtikuuta 2014

a free week

Maanantaina lapsoset oppilaat sitte lähti kotia viikoks. Oli vähän hassua kattoa ku ne lähti tietäen ettei niitä näe kokonaiseen viikkoon. I miss my students :( sitte piti iteki pakata kahen yön reissua varten. Auto suuntas ekaks kohti Jeonju nimistä kaupunkia missä miun lempioppilas Do Ho asuu. Hmm, tulipaha just mielee et saankoha sanoa 'lempioppilas'? oli miten oli tavattiin siellä Do Hon vanhemmat jotka vei meiät syömään. Oltiin siis liikkeellä minä, Weipin, reksin perhe ja Do Ho. Sen vanhemmat oli tosi mukavia ja Dohon isä puhuu todella hyvin enkkua joten sen kanssa oli mukava keskustella. Eikä se ravintolakaan kuulemma ollu halvimmasta päästä. Ruoka oli tottakai mainiota, en kyllä nimeä enää muista. Oli kumminki pöytä niin täynnä erilaisia pikku kippoja ettei enempää ois mahtunu. Hauska fakta korealaisesta ruuasta; miulle vinoiltii enne matkaa että pidä hauskaa riisin noukkimisesta puikoilla mut tosiasiassa riisi on se kaikista helpoin asia syödä puikoilla. Koska muutenhan tää ruoka on muodoltaan samaa ku muuallaki ja se kaikki pitää taiteilla puikoilla suuhun. Onnea niille jotka eivät sitä taitoa osaa tänne tullessaan :D

Syötyämme käytiin Do Hon kotona parin tunnin visiitillä. Ne ei asu kaupungissa mutta niiden kotoa ajaa kyllä sinne ehkä kymmenessä minuutissa. Heti ekaks pihalla tervehti kolme melko pientä koiraa joista kahdella oli vaan kolme jalkaa. Ne oli kyllä sulosia ja ilosesti hyppivät siinä. Muuten niitten koti oli ihan normaali yksikerroksinen talo, mutta niillä oli kokonainen huone omistettu kotiteatterille! Äänieristetyt tummenetut seinät, kirjahylly täynnä DVD:tä ja iiiiso valkokangas. Do Hon isä soitti meille siitä musiikkia sun muuta ja tulin niin kateelliseks, tolla ku sais kattoa omia lempibändejään ja telkkariohjelmia. Äänetki oli niin hyvät. Do Hon isä oli muutenki siisti tyyppi, se on matkustellu hirveesti ja näytti älyttömän upeita kuvia. Se myös kysy missä päin Suomea asun ja pahoitteli ettei tiedä muita kaupunkeja ku Helsingin ja pyys sitte luettelemaan muita isoja kaupunkeja. Oli hämmentävää miten täydellisesti se ääns nimet Helsinki ja Tampere. Vaikka toisaalta eihä tollaset sanat oo korealaisille ongelma. 

Kello neljä oli aika jatkaa matkaa ja Do Holle oli vaikee sanoo heippa ku se on miulle ehkä kaikista läheisin ihmine täällä (ehkä Weipiniä lukuunottamatta). On hassua miten Do Ho on miun oppilaista huonoin enkussa mutta oon sen kanssa ystävystyny parhaiten tähä mennessä. 빨리 돌아와!!! 누나가 기다리고있다 ~

Saavuttiin sitten viimein kohteeseemme, kaupunkiin nimeltä Cheonan. Yövyimme rehtorin vaimon äidin luona. Talo oli hyvin traditionaalinen ja erittäin pieni, siis todella pieni, mutta se oli ihan okei. Kyllä siellä nyt kaks yötä nukkui helposti. Isoäiti oli vähän hupsu mut tosi ystävällinen ja ihastu miuhu koska oon blondi. Jälleen kerran kuulin miten nätti oon ja se silitteli miun hiuksia. Ruoka-aikoina se laitto miun lautaselle kalaa sun muita maukkaita juttuja (kohteliaisuuden/hellyyden osoitus tavallaan) sellai syö syö hyvä lapsi. Eihän siinä sitte.

Seuraavana aamuna herättiin kuudelta että nyt lähdetään kylpylään.Se oli ihan mielenkiintonen kokemus se. Tää ei ollu sellane korealaine saunapaikka mitä telkkarissa näkee vaan halvempi, mutta jossa kuulemma käytetään puhdasta pohjavettä. Se oli vähän ku uimahalli suomessa, paitsi ettei ne altaat ollu tarkotettu uimiseen, pelkästään oleskeluun ja vesihierontaan. Ja se suurin eroavaisuus oli siinä että suihku, sauna ja altaat oli kaikki samassa tilassa mikä tarkotti sitä että siellä hengailtiin täysin alasti. (ei varmaan ees tarvi mainita että miehillä ja naisilla oli täysin omat tilat) Oli se vähän awkward koska monet tuijotti miuta siks että oon blondi. Mutta pääsin saunaan!!! siellä oli kaks saunaa, toisessa 60 astetta ja toisessa 70. Täällä nää kyllä nössöili ja istu lattialla ja lauteitaki oli vaan yks joka oli tosi matalalla. Kiuasta ei näe vaan seinän raoista suihkutetaan lämmintä ilmaa. Saunalta se silti tuntu. Siitä tuli kotoisa olo. 


 

lauantai 12. huhtikuuta 2014

the best students & bad teacher

Today I was really very happy! Aamupäivällä käytii Gokseongissa pikaisesti ja piipahdettii paikalliseen leipomoon. Siellä oli ihan siistejä kakkuja (ei nyt miulle mitää ennennäkemätöntä) ja paaaljon maukkaan näkösiä leipiä ja voitaikinasta tehtyjä leivoksia. Ostettii kahen laista eri leipää ja mässäiltii niitä siinä sitte vähän aikaa. Oli kivaa! täytyy myös mainita et koululle tulemisen jälkee en oo maksanu mitään yhtään mistään. Joka kerta jos ollaa käyty jossai reksin vaimo ostaa koko porukalle jotai syötävää minut mukaan lukien. 


Päivällä ei niinkää tapahtunu mitää. Hengailin muutaman oppilaan kanssa ja autettii yhtä opettajaa ulkohommissa. En tiiä tarkallee mitä tehtii ja miks mut liitty jotenki sieniin. (kiitos Weipinille joka aina ottaa kuvia)

Hienot ilmat senku jatkuu. Parina viime päivänä ei oo paistanu aurinko mut se on oikeestaa ollu mukavaa koska on silti ollu tosi lämmin. Yritän silti parhaani mukaan hengailla pitkissä hihoissa jotta sit ku kunnolla tulee kuuma voin iloisin mielin vaihtaa t-paitaan. 

Kaikista parhain osuus päivästä on yleensä enkun tunnit. Vaikka ne ei aina mee nii hyvi poikien oppimisen kannalta se on se hetki päivästä ku saan enite tietoa ja juteltua ja naurettua. Dohoon kanssa nyt jutellaa muutenki pitki päivää mut ne kaks muuta on aina jossai muitten oppilaitten kaa leikkimässä ni niitten kaa jutellaa sit vaa enkun tunneilla. Mut ne kyselee paljo miun mielipiteitä eri asioista ja jutellaa päivän tapahtumista. Kaikki oppilaat menee koko ens viikoks kotii (oppilaat asuu tääl koko muun ajan mut vissii kerra kuukaudessa menee viikoks kotii tms) joten puhuttii siitä eilen ja jotenki keskustelu käänty hyvin syvälliseks. Tunnustetaan, se tunti ei kenenkää muun ku Moonchanin, joka on mei ryhmän tulkki, kielitaitoja parantanu mut miusta se oli tärkeetä mistä pojat puhu joten en keskeyttänykää. Miusta oli erityisen hämmentävää ja hienoa se että ne usko miun harteille kipeitä tarinoita menneisyydestää niitten perheistä. Kaikki täällä ei nimittäin tuu onnellisesta rikkaasta perheestä vaik nii saattais luulla. Hämmentävää siitä teki sen että ne kerto miulle vaikkei ees tunneta nii hyvi loppujen lopuks. Vielä sano et tää on sit salaisuus et älä kerro toisille. Olin otettu.

Tän päivän tunti oli kyllä kaikista paras. Mie keksin et voidaa leikkiä sellasta piirtämispeliä poikien kanssa koska se harjottaa niitten enkun sanastoa ja vaikka oon edelleen vähän ujo tuomaan esille omia ideoitani tunnilla niin tää oli menestys. En ollu ees ehtiny alottaa koko peliä ku meil oli jo hauskaa vaan ku yritin selittää miten sitä pelataan. Sit meil oli älyttömän hauskaa sitä pelatessa ja voi vitsit. Pojat aina sanoo että oon bad teacher koska lataan musiikkia netistä, kiroilin vahingossa kerra ja pidän reksiltä niiden salaisuuden salaisista naposteltavista jotka ne kuljetti alkuviikosta mei luokkahuoneesee. Tänää kuitenki olin ekaa kertaa good teacher, yay! Moonchan on ihastunu miun tablettii ja se oli iha innoissaa leikkimässä miun piirrustus sovelluksella ja ihasteli miun tabletin kynää. Se jopa kirjotti miulle aivan ihanan viestin ja voi että, miulla vaan on maailman parhaat oppilaat!

Ku tulin tunnin jälkee asuntolaa viimeinki tyhjensin viimeset jutut matkalaukusta kaappiin ja hyllyille ja siirsin sen syrjään. Oon nimittäi pitäny matkalaukkua avonaisena tässä lattialla kaiken aikaa osaks laiskuuttani, mut tänää ku palasin onnellisena tunnilta tajusin et ehkä se oli myös sellane merkki siitä et oisin vaan vieraana käymässä täällä. Ni matkalaukun syrjään korjaamine kai oli joku merkki sen tosiasian kokonaan hyväksymisestä etten oo lähössä vielä pitkii aikoihi. Eikä miulla oo valittamista.


ps. kyllä, kuustoista vuotias poika osaa kirjottaa nätimmi kaunoa ku mie :D

torstai 10. huhtikuuta 2014

what's inside my head

Alkuviikosta tuli ekaa kertaa ikävä jotain suomesta. Lähinnä miun koiraa Tessua ja vaik vähä hassulta kuulostaaki ni pyöräilemistä nuijamaalla omassa rauhassa (koska täällähän mie oon jonku seurassa 24/7) Sekä jäätelöä. Nytki on niin kesä et tekis hirveesti mieli syödä jäätelöä mut lähin kauppa on sanotaanko 15min automatkan päässä. Ehkä joku päivä innostun lähtee sinne pyörällä. Nyt miust tuntuu et kukaa ei päästäis miuta XD

Kai sitä voi sanoo et on ollu jonku verra kulttuurishokkiaki. Miun pari Weipinhä on kans aasialaine joten mie oon täällä ainut länsimaalanen jonka kulttuuri eroaa todella paljon. Miulla ei sinänsä oo vaikeuksia aasialaisen kulttuurin ymmärtämisessä, mut miuta vaan huolestuttaa se tajuaako/muistaako nää ihmiset täällä sen että miulla saattaa olla kulttuuriperäiset syyni käyttäytyä niiku käyttäydyn. Eli lyhyesti miuta huolestuttaa se että välillä ihmiset saattaa ymmärtää miut väärin. 


Lähinnä tää tulee siitä et vertaan itteeni Weipiniin, joka on miuta yhdeksän vuotta vanhempi, erittäin kohtelias ja ystävällinen ja mieluusti omistais päivästään jokaisen hetken toisten auttamiseen, aina tarjoamassa apua vaikkei ois tarvettakaa. Suomessa ainaki nuorten keskuudessa sitä katottas vähä toisella tapaa mut siis ei sillä, hienoaha se on ja pitäis kai ite yrittää olla vähän enemmän ku Weipin. Vaikka miut suomessa laskettaiski kohteliaitten ja ahkerien ihmisten joukkoon täällä häviin kuus nolla. Joten mie en osaa sanoa tykkääkö nää aikuiset täällä miusta yhtä paljon malliesimerkki-Weipinin rinnalla. Toisaalta taas mie oon läheisempi näitten nuorten kanssa varmaan juuri siitä syystä että oon enemmä ku yks niistä.


Miusta tuntuu ettei miuta nähdä samalla tavalla opettajana ku normaali opettaja. Miuta puhutellaa kyl opettajaks mut muute nää täällä kyllä juttelee ja vitsailee miulle samalla lailla ku kavereillee. Joka kerta ku jolleki selviä miun ikä reaktio on "ehh, really?!" ja se tulee osittai (ehkä paljonki) siitä etten ees yritä käyttäytyä aikuismaisesti tai niiku kunnon opettaja. En mie nää syytä miks miun pitäis koska ensinnäki se ois outoo koska oon nii nuori ja toiseksee mie voin silti opettaa niille enkkua vaikka oisinki kaveri kuka opettaa enkkua. "We ask you to be both a teacher and a friend"


Miulla on edelleen vähä vaikeuksia keksiä tekemistä tunneille koska pojat ei innostunu oppikirjoista joita raahasin näytille tällä viikolla (enkä oikeestaa kyllä miekää koska ne oli omituisia) ja oikeestiha miun ei tarvi niikää opettaa niille kielioppia vaa saada ne käyttämää enemmä enkkua ja harjottaa keskustelutaitoja. Mut on vähä hankala keksii aktiviteettejä. Noh tähä mennes ne on sentää tykästyny päiväkirjan kirjottamisee ja eile oikee kysy et eiks tänää kirjotetakaa ku aattelin pitää taukoo ettei ne kyllästy. 


Muute elämä täällä rullaa hyvi. Onnistuneista tunneista tykkään paljon ja sillon myös keskustelen paljo niitten kaa ja saan kuulla paljo asioita joista miulla ei ois muute hajuakaa. Opin myös tuntemaa ne paremmi ja ne miut koska ne kyselee paljon ja tiiän ees jotai mitä tääl koulun sisäpiireissä tapahtuu. Miulla on täällä ihan hauskaa ja oon saanu yhen kaverinki jonka kanssa ollaa paljo tekemisis, jutellaa ja nauretaa. 


Aijoo, yks turhauttavimpia asioita täällä on se etten pääse puhumaan nii paljo ku haluisin ja se johtuu ihan vaan kielimuurista. Miun korean ymmärtämine on parantunu entisestää joten tiiän koko aja mistä aiheesta puhutaan ja saan paljo selvilleki että mitä. Mutta. Mie en osaa liittyä keskusteluun koska en tiiä mitä sanoa koreas eikä huvita sanoo enkuks koska yleensä paikalla on tasan yks ihmine kuka ymmärtäis mitä sanon. En ees haluu aatella milt tuntuis olla täällä osaamatta lainkaa koreaa. Huh!


Tänää olin kyllä sit taas hämmentävän hyvällä tuulella jostai syystä ja enkun tuntiki meni loistavasti :)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

cherry blossoms & excited about rice

Sitä luulis kyllästyvän riisiin sen jälkee ku sitä syö joka ikinen päivä joka aterialla kolme kertaa päivässä, mutta tänään ku päivällä syötiinki nuudeleita ikävöin riisiä, ja illallisella olin innoissani ku pääsin taas riisin pariin. Mikä on tämä korealaisten salainen ainesosa?! näitten ruuassa täytyy olla jotai maagista. 

En tiiä oonko pahemmi kommentoinu mitää asuntolasta. Joka tapauksessa miulla on iso huone jonka jaan Weipinin kanssa. Weipin nukkuu tuol ylhäällä parvella ja meitsi koisaa tossa hyllykön eessä miun matkalaukun paikalla. Miusta on iha kiva nukkua tossa alhaalla, on kiva saada jotai yksityisyyttä ees nukkuessaa :D Tosiaan, nukun lattialla. Yep, niinku kaikki tässä talossa. Iltasi levitän siihe sellasen petauspatjan paksusen peitteen, nappaan tyynyn ja peiton ja siinä se. Ekan yön jälkee oli suorastaan pettymys miten samalta tuntuu nukkua lattialla ku sängyssä. Toki siinä on pieniä epämukavuuksia, kuten joissaki nukkuma-asennoissa luut saattaa painautua lattiaa vaste. Mutta uni on silti maittanu iha samalla lailla ku ennenki. Tosin kaikki unet mitä oon koreassa nähny on ollu tosi mielenkiintosia XD

Perjantaina rehtori kutsu meiät savimajaan ryystämään teetä ja siel oliki joku meditaatio opettaja. Se oli hauska nainen se. Se näytti meille puhelimestaa kuvia kirsikkapuun kukista joita se oli menny kattomaan edellisenä päivänä ja mie totesin mite haluisin kovasti nähä kans tolla tavalla paljon kerralla. Sitten "jotenkin maagisesti" samana iltapäivänä lähettii yllättäen autolla kaikki kattomaa kirsikkapuita. Ajeltiin Jiri-vuoren ympäristössä ja siellä oli monet tiet reunustettu kirsikkapuilla. Sitä ei pysty sanoin kuvailemaa miten kauniilta se näyttää ku kukkapuita on molemmin puolin tietä niin että ne muodostaa tavallaan tunnelin. Olin tosi kiitolline rehtorille joka kuuli miun toiveen, koska yks miun haaveista on aina ollu nähdä keväiset kirsikkapuut kukassa :) toi eka kuva on itse asiassa mei pihalta.










being a teacher is hard

Olipas outoa nukkua yheksään asti ku on joka päivä heränny puol seiska. Oli myös outoa ku ei oo minkää näköstä aikataulua eikä rehtori huuda alakerrasta et aamulenkille sieltä. En oikee tiiä viel mitä sitä tänää tekis. Aattelin et ois voinu mennä pyöräilee mut tuol tuulee aika paljo ni en tiiä :/ Sitä miulla on ikävä. Pyöräilemistä. Aurinko paistaa joka päivä mut parit viime päivät on ollu hyvin tuulisia ni on vähä viileempi.

Eilen oli lauantai joten ei siis miulle muita koulu aktiviteettejä paitsi enkun tunti. Perusidea on et vapaaehtoset pitäis enkun tunteja ma-pe mut näillä on maanantaina jotai musiikkia ni maanantain enkun tunti siirrettii lauantaille. Miun oppilaat järkytty ku ne sai tietää ettei miulle makseta tästä ja et jouduin ite ostaa lentoliputki. Ne kysy et mitä ihmettä teen täällä et miks tulin :D noh, samaa mieki ihmettelisin jos joku samalla tavalla tulis suomeen tollee et miks kukaa haluis ei siel oo mitää nii jännää :D

Eile käytii Ms. Sonyeongin kanssa markkinoilla. Gokseongissa on kuulemma tasaisin väliajoin avoimet markkinat. Siel oli paljo kasviksia, kaloja ja jopa kanoja!

 

Käytii myös ostamassa tarvikkeita Kimbabin tekoon enne koululle palaamista. Ruuanlaittaja ahjumma oli kampaajalla, joten mei piti kokata ite (ahjumma = keski-ikäinen nainen) Kimbab on tavallaan korealainen versio sushista. Kalan sijasta sisälle laitetaan erilaisia kasviksia, paistettua kananmunaa ja lihaa. Valinta on oikeestaan sinun, vaan taivas on rajana. Se oli miun eka kerta ku tein mitää tollasta ja se oli kivaa! puolet ajasta meni jo kaikkien ainesosien valmisteluun ja loput ajasta rullien tekemiseen. Eikä se ees ollu vaikeeta, mitä kaikki aina valittaa o.O oppilaat tuli kesken kaiken kyyläämää ja kyselee onko kivaa onko vaikeeta saanko maistaa :D Kaikki oli innoissaa koska korealaiset tykkää kimbabista. Ja se oli tosi hyvää! en ihmettele lainkaa.

Ku viimein ruoka-aika tuli ja nälkäset oppilaat söi miun ja Weipinin tekemää ruokaa nii paljo ku vaan jakso ja haki monesti lisääki, sitä taas muisti yhen syyn miks ruoka-alan ihmisenä on kiva olla. Se on yks maailman parhaimista tunteista ku tekee onnistuneesti hyvää ruokaa ja näkee miten kaikki vilpittömästi nauttii sen syömisestä. Vielä paremmaks kaiken teki se tosiasia ku illalla miun tunnilla kirjotettii enkuks päiväkirjaa ja jokaine miun kolmesta oppilaasta mainitsi "todella herkullisen kimbabin" ja Moonchan jonka enkku on kaikista paras vieläpä kuvaili sitä niin että "maybe because foreigners made our traditional food it tasted different and even more delicious" aaww voi että miun oppilaat on niin sulosia!

Mmm, tässähä tulee iha nälkä tota kuvaa kattoessa.

Enkun tunnin jälkee katottii viel leffa. Ilmeisesti tääl tykätää kattoa paljo leffoja mikä on kyl hyvä asia :D Se oli joku Taiwanialaine leffa jonka Weipinki ties ja se oli hauska vaikken mie ymmärtäny oikeestaa mitää koska ne puhu kiinaks ja tekstitykset oli koreaks enkä mie osaa lukee koreaa viel nii nopeesti. Mut oli se silti iha hauska. Korealaisten huomaavaisuus tuli taas esille ku alotettii leffa ja kaikki kysy eiks oo enkun kielisiä tekstityksiä et mite mie sit ymmärrän mitää mut sanoin niille et se on ok et harjottelen miun koreaa ja kaikki oli vaikuttuneita :D

Vielä lisää jos haluutte kuulla korealaisten huomaavaisuudesta ni perjantaina miun tunti ei menny turhan hyvi koska tehtiinki yllätysreissu iltapäivällä eikä miulle jääny paljon aikaa valmisteluun joten se mitä olin aatellu et tehtäis ei toiminukaa eikä miulla ollu plan B:tä. Sen lisäks kaikki (mie mukaan lukien) oli tosi väsyneitä. Niinpä tunnin loputtua ku mentii kattoo mitä Weipinin luokka tekee ja niil oli bingon pelaamine lopuillaa ja ne oli tehny ties mitä. Itsekriittinen minä tulin huonolle tuulelle koska moitin itteäni et pitäis valmistautua paremmin ja olla ahkerampi. Dohoon tuli kysymää miks miul on sellane ilme ja vakuutteli et oon hyvä opettaja ja takasi asuntolaa tultuamme lähetti vielä yhen tytöistä parantamaa miun mieltä kertomalla et se haluis olla paljo mieluummi miun tunneilla :D voi näitä

Mut tosiaan ei oo ihan helppoo olla opettaja. Nimittäi lauantainki tunnille olin varannu et ok luetaa näitä lehtisiä mitä sain järjestöltä äänee ja harjotellaa ääntämistä, mut sit ku Moonchan näki ne se sano ettei Dohoon ja Changhoon taida ymmärtää mitä niissä sanotaan. Se siitä sitte XD pitää varmaa seuraavaks suosiolla siirtyä koulun enkun kirjojen pariin. 

torstai 3. huhtikuuta 2014

the best day so far

Eile oli tylsä päivä. Aamupäivän kasvimaan hoitoa laskematta ei tapahtunu mitää koska oppilailla oli sellasia tunteja joille miun ei kannattanu osallistua ja sit kerrottii et on special day eikä oo enkun tuntia. Sen sijaa katottii leffa osan kanssa. Yön nukuin huonosti jostai syystä ja tänä aamuna olin sit vähä allapäin, mut koha saatii päivä käyntii täst tuliki paras päivä tähä mennessä.

Aamupäivän ulkohommana kiivettii vähä matkaa vuorelle mistä löyty pieni niitty täynnä isoäitikukkia. Se on sellane harvinainen ja kallis kukka jota piti käsitellä arvokkaasti. Mentii sille niitylle raivaamaa vähä paremmat elinolot isoäitikukille. Jo siellä tuli vähä parempi mieli koska vuoren rinteeltä näki alas nii nätisti ja reksi soitti vielä puhelimestaa taustamusiikkia. Korealaiset tykkää kuunnella musiikkia työn tai leikin ohella. Ku oltii tekee lähtöö reksi halus et otetaa meist kuva isoäitikukkien keskellä. Kuvassa vasemmalta oikeelle Jimin, Changhoon, rehtori, Moonchan, mie ja Minju. Molemmat pojat on miun oppilaita.




Ollaa sen verra lähennytty noitten kanssa et tänää jopa hengailtii yhes koulun pihalla. Heiteltii vähä korista, autoin miun poikia ettii pesispalloa ruohikosta ja löysin sen josta sain arvostavia katseita (hah) ja mitäs muuta. Ruoka-aikaan oli kiva huomata iso muutos. Ekaks ku tultii Weipinin kaa mei vieree ei istuttu ruokapöydäs eikä meille puhuttu, mut tänää miun vieree ei pelkästää istuttu vaan miulle myös juteltii kiitos miun tän hetkisen lempparipojan Dohoon joka juttelee miulle ja kutsuu miuta söpösti Meri teacheriks joka kerta.

Illalla oli sit eka kunnon tunti ja hienostiha se meniki :D (huomaatko sarkastisen sävyn köhh) Huomio kiinnitty ekana miun tablettiin jonka otin mukaa ja joho kaikki ihastu ja kuoli kateudesta koska nää ei täällä saa käyttää ollenkaa puhelimia eikä läppäreitä, ainoostaa vapaa-ajalla tietsikkahuoneen koneita (mieki järkytyin). Öhh, mitähä siitä kertois :D koska meil on ikäeroo nii vähä ollaa enemmänki kaveruksia joten meil oli koko 60 min hauskaa, naurettii nii paljo et poskii sattu hymyilemine. Oltii tosi äänekkäitä ja huudettii toisillemme siis ihan ilosella mielellä, ja se oli oikeesti kylläki kaverusten enkunkielinen kokoontumine. Juoruiltii nimittäi suurimmaks osaks, kuten tyttö- ja poikaystävistä ja todettii että ollaa kaikki sinkkuja forever alone ja sanottii yhessä toisillemme "fighting!" mikä on korealaine kannustushuuto. Jooh :D mutta tarkotus oli saada ne puhumaa enkkua ja onnistuinki paitsi et Dohoon ujostelee viel mut kyl mie senki viel saan puhumaa enkkua :D hmm pitää vähä miettii mite ja millasia asioita opetan niille jatkos ja pidän ne aiheessa. Meil nimittäi oli tänää kyllä aihe mut siirryttii siit harhapoluille aika helposti XD eihä tässä muute mitää mut miun pitää lähettää järjestölle kerra kahes viikos lista tuntien aiheista, tavoitteista ja sellasista et kyl niille pitää koittaa jotai opettaakki.

Meil oli illalla viel pikkunen party koska viime kuun lopussa oli monen synttärit ja reksin vaimo tuli takasi usasta ni juhlittii niit kaikkia yhessä. Meille jaettii ryhmii hirveet kasat mässyä, huhhuh. Oisinpa ottanu kuvan!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

the day I became meri teacher

Today was fun. Aamulla herättii seiskalta ja käytii 15 minuutin kävelyllä vuorilla. Aamusta asti aurinko paisto kirkkaalta taivaalta. Iltapäivällä käytii Gokseongin keskustassa ilmottamassa Borim autokouluu ja käyttää kolme poikaa parturissa. Mie muistan mite ite nuorena aatteli et pojat näytti kivemmalta "pitemmillä" hiuksilla eikä suoraa parturista tulleena, mut nii se mieli vaa muuttuu ku vanhenee :D pojat ei kyllä ollu ilosia. Reksin vaimo käytti meiät salaa syömässä ddeokbokkia (muut oppilaat ois kateellisia) ja pojat kävi viel ostaa jäätelöäki (jee ne osti miulle ja weipinilleki vaikkei pyydetty!) Keskustassa näky enemmä kirsikkapuun kukkia. Tääl mei pihas on vaa yksittäisiä puita ni se ei näytä yhtä vaikuttavalta, toivottavasti miun kamera ei missaa niitä.

Päivällä meil oli viimein aikaa jutella näistä mei enkun tunneista. Kertoivat että juu illal haastatelkaa niitä yksitelle et kui hyvii ne on enkussa. Mei pitää jakaa ne kahtee ryhmää, koska osa puhuu ja ymmärtää hyvi ja osa ei osaa ees aakkosia tai numeroita kunnolla. Sovittii Weipinin kaa et mie saan harteilleni paremmin osaavat. ("High Class" niiku miu oppilaat sano) Mistä oon kyllä ilone koska tykkään mieluummi keskustella ku opettaa aakkosia :D Vanhimmat oppilaat ei osallistunu ainakaa tänää koska niitte pitää opiskella ahkerasti sellasee tosi isoo kokeesee mikä korealaisil on keväisi, joten seuraavaks olin pienessä luokkahuoneessa kolmen 15-16 vuotiaan korealaisen pojan kanssa sellai terve mistäs jutellaa. Moonchan on onneks puhelias ja osaa enkkua hirmu hyvin joten ei oikeestaa ollu mitää ongelmaa (miettikää, tyyppi on 16 ja on viettäny kolme kuukautta kanadassa ja asunu vuoden kiinassa) Heti ekaks ne kysy miun nimeä, ikää ja onko poikaystävää. Just ne perus kysymykset mitkä koreassa kuulee aina :D aluks oltii tietty vähä awkward mut kiitos Chanin joka alko kysellä ni päästii vauhtii nopeesti ja aika lens. Siinä se oikeestaa oli, pojat kyseli miusta, miun mielipiteistä ja suomesta kaikkee. Et mitä mieltä oon tästä koreassa, millasta tää on suomessa. Oli nii söpöö ku ne alotti lähes joka kerta lauseen sanomalla "Meri teacher" siks oon meri koska koreas ei harrasteta kahta samaa vokaalia peräjälkee ja on olemassa korealaine nimi Meri. Hahah koska mie ymmärrän koreaa tajusin mitä ne kaks vähä ujompaa poikaa puhu keskenää ja puhuin iteki välillä koreaa ja sit piti muistuttaa et english please haha :D niitten kaa oli hauskaa. Chani ehotti et voidaanko mennä vakoilee mitä Weipinin luokka tekee ni hiippailtii sinne ja woah Weipin näytti oikeelta opettajalta seisomassa luokan eessä kirjottamassa taululle ja miun oli pakko verrata sitä omaa "tuntiini" joka on enemmänki iltakerho jossa vaa rupatellaa :D mikä on kyl toisaalta okei koska miun tehtävähä on harjottaa niitten enkun keskustelutaitoja. En vaa tiiä viel et mite teen noista tunneista mielenkiintosia etenki ku nää on tän ikäsiä ja kaikkee. Asiaa ei auta et mie oon enemmänki kaveri ku opettaja koska meil ei oo nii montaa vuotta ikäeroo.

Joka tapaukses oli kivaa oli hauskaa, poikien kaa oli tosi kiva jutella ja alun jälkee oltii tosi puheliaita ja ilosia joten eiköhä meist tuu viel läheisii täs kolmen kuukauden aikana. Ne kehu miun koreaa ja taas miulle sanottii etten oo täysin epä-korealainen. Tunnin loputtua jäätii juttelee sinne viel ku reksin vaimo tuli ja kaikki vuorotelle luetteli perheenjäsenensä ni mie vahingossa automaattisesti alotin sanomaa koreaks umma, appa ja sain kaikki nauramaa ja jällee sanomaa et oon korealaine :D toine asia mitä kehutaan paljo on miun syömäpuikkojen käyttö. Myöskin aina ku tavataa uus aikuine korealaine ja se kuulee ku puhun koreaa, ni ku lähen huoneesta pystyn silti kuulee ku se kysyy mite oon oppinu koreaa ja vastaus on aina "by watching dramas"

Täs koulun vieres on tavallaa oma pieni kylänsä, sellai puol Räihää supistettuna pienee tilaa ni tossa pihalla näkee paljo keski-ikäsiä ja vanhuksia. Monet nauraa hämmentyneenä jos tervehin niitä korealaisittai ja tänä aamuna yks mummeli hekotteli miulle "tää kaveri ymmärtää nii hyvi koreaa" ja käppäili tiehensä. 

Ruoka, ohh. Kaikki kysyy tykkäänkö siitä ja etenki tykkäänkä kimchistä ja se on se kysymys mistä en tykkää, koska kimchi on tosi tulista ja muutenki voimakkaan makusta enkä oikee tiiä mitä mieltä olla siitä ni mite sen selittää korealaiselle jonka kansallisylpeys se on? Toiseksee miun pitää syödä paljon koska on epäkohteliasta olla syömättä etenki jos joku vanhempi tarjoo siulle jotai se on syötävä vaikka oisit täys tai et pahemmi tykkäis. Mut miun keho ei oo viel tottunu siihe et syödää kolme kertaa päivässä eikä sen useemmi joten miulla on tavallaa aina nälkä vaik söisin paljo ni melkei heti sen jälkeeki. Ehkä korealaises ruuas on jotai maagista. 

Saatiin viimein jonkinmoine lukujärjestys (joka on kylläki kaikki koreaks) et mitä nää oppilaat puuhaa tääl. Huomenna on farming day eli taidetaa tehä ulkohommia koko päivä. Ehkä? No paljon joka tapauksessa. Ja meil on enkun tunnit joka päivä ilta seittemästä kaheksaa. Jep, illalla. Nää ei nimittäi tuu koulurakennuksesta ku vast ysiltä illalla. Et miettikääs sitä ja muistelkaa niitä aikoja ku valitettii mite koulua on kolmee iltapäiväl ja se on myöhää :D