a free week part 2

Eilen sato vettä joten päivällisen päätteeksi farmiope avas parit pullot sojua. Korealaisilla on joku juttu että sadepäivinä otetaan hörppy. On kolme alkoholijuomaa mitä pitää maistaa koreaan tultaessa ja ne on riisiviini makkeolli, korealainen kalja ja soju. Nyt voin onnellisesti sanoa että oon päässy maistamaan niitä kaikkia, jee! Soju on kirkasta viinaa, tosin vain 19% ja maultaan suomalaisia sukulaisia miedompi. Korealaisissa ohjelmissa näkee miten ihmiset humaltuu parista shottilasista joten oon aina miettiny johtuuko se siitä että soju on vahvaa vai siitä että korealaisilla on huono viinapää. No, vastaus on jälkimmäinen. Niiku Tiia totes ku kerroin sille, "ei korealaiset litkut pärjää pohjoisen viinansietokyvylle" ja näinhän se meni. Reksi kysy että eikös suomessa ooki vahvempaa tavaraa ja että tää on miulle varmaan ku vettä. Huvittavaa on myös se miten täällä nähdään hienona asiana jos pystyt juomaan paljon humaltumatta helposti. Kehutaan että ooh hyvähyvä :D näin alkoholista puheenollen alla kuva riisiviinin tyyppisestä juomasta joka oli ilmeisesti tehty maissista. Maistu oikeestaa samalle ku makkeolli ja edelleen muistuttaa etäisesti simaa.

Palataanpa nyt kuitenkin siihen kun olin vielä Cheonanissa. Oli siis tiistai päivä. Saunassa käyminen ei suinkaan ollut päivän ainut aktiviteetti. Iltapäivällä suunnattiin traditional village nähtävyyteen, joka on siis pieni kylä rakennettu historiallisia taloja ja muita rakennuksia täyteen. Oli siistiä miten jopa huoneisiin oli koottu tavaraa ja ulkona oli savisaaveja sun muita. Siellä oli tosi siistiä käydä koska miuta kiinnostaa noi tollaset jutut ja ne talot oli älyttömän siistejä. 

Käytiin myös perinteisillä katumarkkinoilla joita oon nähny telkkarissa, siel oli paljo kaikkee. Jotenki oon ihastunu siihe miltä korealainen kaupunki näyttää pimeän tullen. Päivällä se on vaan kaupunki, mut ku hämärä laskeutuu ja kaikki värikkäät valot laitetaan päälle se tunnelma on iha eri. Jotenki niin siisti.

Cheonanissa käytii jonku verra myös ulkona kävelemässä jollo mie taas keräsin huomiota. Käytii syömässä pienessä ravintolassa jonka työntekijät tuli utelemaan että mistä tämä neiti on kotoisin. Kadulla kävellessä joku oli sanonu kaverilleen "ulkomaalainen!!" ja ku käytii Borimin entisen ala-asteen pihalla siellä oli poikia pelaamassa palloa ja myö taputettiin niille ku joku teki maalin ni Borim oli kuullu et ne pojat oli sanonu kaverillee "say thank you!" ahahaha niin sulosta :D Just enne ku lähettii isoäidin luota joku naapuri tuli sinne ja sano että miulla on nätit silmät ja hiukset. Se on aika jännää et jokaine naispuolinen ihminen jonka oon tavannu aina toteaa heti ekaks että ootpas nätti. Nii joo ja yks ilta ku käytii iltalenkillä yhessä ja vähä hassuteltii ni Borim sano et "I'm okay but you look weird 'cause you have yellow hair." yepyep, tämä on kohtaloni. Siks täällä on vähä erilaista ku tiiän et tein sitte mitä vaa ni näytän muiden mielestä oudolta joten eipähä tarvi huolehtia siitä esim. miltä näyttää, onko hiukset hyvin jne samalla tavalla ku mitä suomessa ehkä ois. Eikä siis pahalla tavalla oudolta, ihan hyvällä vaan mutta silti oudolta ja erilaiselta. Ja sit jos iteki näkee toisen länsimaalaisen on sellai "oh!!! ulkomaalainen!!" joten ei se kai ihme oo että korealaiset käyttäytyy nii miut nähdessää XD

Yks toinen asia on se mite joitaki hämmentää todella paljon se, että osaan koreaa. Viime viikolla juteltiin paljon musiikin opettajan kanssa (29v mies opettaja joka käy täällä kaks kertaa viikossa) se osaa tosi hyvi enkkua ja mainitsi oikee Jean Sibeliuksen miulle :D ni sen kanssa puhuin aina tietty enkuks joten täl kertaa ku oppilaat oli siinä kanssa musaope hämmenty tosi paljo ku puhuinki koreaa oppilaille. Oisitte nähny sen ilmeen! Joka kerta ku sanoin jotai koreaks se toisti sen iteksee ja sai jonku hihityskohtauksen ja totes enkuks "amazing!" ahahaha hupaisaa tämä :D

Asiasta kukkaruukkuun, keskiviikkona matkustettiin takas koululle. Tosin vain Weipin ja minä. Meiät heitettii juna-asemalle ja oikei viel maksettii junaliput meille. En siis oo vieläkään kuluttanu omia rahojani, yhtään. Se oli tismalleen sama juna ja vielä aikataulu ku millä ekaa kertaa mentiin Gokseongiin, tosin vaan eri lähtöasema. Tuli vähän nostalginen fiilis :D kolme tuntia junassa ja täällä sitä taas oltiin. Reksi tuli hakee meiät juna-asemalta koululle, se oli ite saapunu pari tuntia aikasemmi jonku tapaamisen vuoksi. Oli hieman hämmentävää miten mukava oli palata tänne vuorten keskelle. Tuli sellanen onpas kiva palata kotiin olo, etenki ku etuovi oliki lukossa ni hiippailtiin Weipinin kaa takaovesta iha ku oltais asuttu täällä kauanki, vanhan tottumuksen mukaan. Ku mentii koululle syömään kaikki neljä koiraa juoksi innoissaan vastaan tervehtimään.

Nyt täällä koululla ei oo muita ku mie, Weipin, reksi ja farmiope. Samaa aikaa on kamala ikävä oppilaita, ja samalla täällä on hauskaa hengailla ku ei oo ketää muuta. Se sellanen yksin kotona tunnelma :D tänäänki menin koulun tietsikkahuoneesee siirtää kuvia kamerasta tablettiin (onnistu yllättävän helposti vaikka kaikki oliki koreaks, kiitos tutun windows seiskan) ja samalla jäin leikkimään kitaralla ja pianolla kerranki ku kukaa ei ollu kuulemassa. Elämän pieniä iloja :D