what's inside my head

Alkuviikosta tuli ekaa kertaa ikävä jotain suomesta. Lähinnä miun koiraa Tessua ja vaik vähä hassulta kuulostaaki ni pyöräilemistä omassa rauhassa (koska täällähän mie oon jonku seurassa 24/7) Sekä jäätelöä. Nytki on niin kesä et tekis hirveesti mieli syödä jäätelöä mut lähin kauppa on sanotaanko 15min automatkan päässä. Ehkä joku päivä innostun lähtee sinne pyörällä. Nyt miust tuntuu et kukaa ei päästäis miuta XD

Kai sitä voi sanoo et on ollu jonku verra kulttuurishokkiaki. Miun pari Weipinhä on kans aasialaine joten mie oon täällä ainut länsimaalanen jonka kulttuuri eroaa todella paljon. Miulla ei sinänsä oo vaikeuksia aasialaisen kulttuurin ymmärtämisessä, mut miuta vaan huolestuttaa se tajuaako/muistaako nää ihmiset täällä sen että miulla saattaa olla kulttuuriperäiset syyni käyttäytyä niiku käyttäydyn. Eli lyhyesti miuta huolestuttaa se että välillä ihmiset saattaa ymmärtää miut väärin. 

Lähinnä tää tulee siitä et vertaan itteeni Weipiniin, joka on miuta yhdeksän vuotta vanhempi, erittäin kohtelias ja ystävällinen ja mieluusti omistais päivästään jokaisen hetken toisten auttamiseen, aina tarjoamassa apua vaikkei ois tarvettakaa. Suomessa ainaki nuorten keskuudessa sitä katottas vähä toisella tapaa mut siis ei sillä, hienoaha se on ja pitäis kai ite yrittää olla vähän enemmän ku Weipin. Vaikka miut suomessa laskettaiski kohteliaitten ja ahkerien ihmisten joukkoon täällä häviin kuus nolla. Joten mie en osaa sanoa tykkääkö nää aikuiset täällä miusta yhtä paljon malliesimerkki-Weipinin rinnalla. Toisaalta taas mie oon läheisempi näitten nuorten kanssa varmaan juuri siitä syystä että oon enemmä ku yks niistä.

Miusta tuntuu ettei miuta nähdä samalla tavalla opettajana ku normaali opettaja. Miuta puhutellaa kyl opettajaks mut muute nää täällä kyllä juttelee ja vitsailee miulle samalla lailla ku kavereillee. Joka kerta ku jolleki selviä miun ikä reaktio on "ehh, really?!" ja se tulee osittai (ehkä paljonki) siitä etten ees yritä käyttäytyä aikuismaisesti tai niiku kunnon opettaja. En mie nää syytä miks miun pitäis koska ensinnäki se ois outoo koska oon nii nuori ja toiseksee mie voin silti opettaa niille enkkua vaikka oisinki kaveri kuka opettaa enkkua. "We ask you to be both a teacher and a friend"

Miulla on edelleen vähä vaikeuksia keksiä tekemistä tunneille koska pojat ei innostunu oppikirjoista joita raahasin näytille tällä viikolla (enkä oikeestaa kyllä miekää koska ne oli omituisia) ja oikeestiha miun ei tarvi niikää opettaa niille kielioppia vaa saada ne käyttämää enemmä enkkua ja harjottaa keskustelutaitoja. Mut on vähä hankala keksii aktiviteettejä. Noh tähä mennes ne on sentää tykästyny päiväkirjan kirjottamisee ja eile oikee kysy et eiks tänää kirjotetakaa ku aattelin pitää taukoo ettei ne kyllästy. 

Muute elämä täällä rullaa hyvi. Onnistuneista tunneista tykkään paljon ja sillon myös keskustelen paljo niitten kaa ja saan kuulla paljo asioita joista miulla ei ois muute hajuakaa. Opin myös tuntemaa ne paremmi ja ne miut koska ne kyselee paljon ja tiiän ees jotai mitä tääl koulun sisäpiireissä tapahtuu. Miulla on täällä ihan hauskaa ja oon saanu yhen kaverinki jonka kanssa ollaa paljo tekemisis, jutellaa ja nauretaa. 

Aijoo, yks turhauttavimpia asioita täällä on se etten pääse puhumaan nii paljo ku haluisin ja se johtuu ihan vaan kielimuurista. Miun korean ymmärtämine on parantunu entisestää joten tiiän koko aja mistä aiheesta puhutaan ja saan paljo selvilleki että mitä. Mutta. Mie en osaa liittyä keskusteluun koska en tiiä mitä sanoa koreas eikä huvita sanoo enkuks koska yleensä paikalla on tasan yks ihmine kuka ymmärtäis mitä sanon. En ees haluu aatella milt tuntuis olla täällä osaamatta lainkaa koreaa. Huh!

Tänää olin kyllä sit taas hämmentävän hyvällä tuulella jostai syystä ja enkun tuntiki meni loistavasti :)

cherry blossoms & excited about rice

Sitä luulis kyllästyvän riisiin sen jälkee ku sitä syö joka ikinen päivä joka aterialla kolme kertaa päivässä, mutta tänään ku päivällä syötiinki nuudeleita ikävöin riisiä, ja illallisella olin innoissani ku pääsin taas riisin pariin. Mikä on tämä korealaisten salainen ainesosa?! näitten ruuassa täytyy olla jotai maagista. 

En tiiä oonko pahemmi kommentoinu mitää asuntolasta. Joka tapauksessa miulla on iso huone jonka jaan Weipinin kanssa. Weipin nukkuu tuol ylhäällä parvella ja meitsi koisaa tossa hyllykön eessä miun matkalaukun paikalla. Miusta on iha kiva nukkua tossa alhaalla, on kiva saada jotai yksityisyyttä ees nukkuessaa :D Tosiaan, nukun lattialla. Yep, niinku kaikki tässä talossa. Iltasi levitän siihe sellasen petauspatjan paksusen peitteen, nappaan tyynyn ja peiton ja siinä se. Ekan yön jälkee oli suorastaan pettymys miten samalta tuntuu nukkua lattialla ku sängyssä. Toki siinä on pieniä epämukavuuksia, kuten joissaki nukkuma-asennoissa luut saattaa painautua lattiaa vaste. Mutta uni on silti maittanu iha samalla lailla ku ennenki. Tosin kaikki unet mitä oon koreassa nähny on ollu tosi mielenkiintosia XD

Perjantaina rehtori kutsu meiät savimajaan ryystämään teetä ja siel oliki joku meditaatio opettaja. Se oli hauska nainen se. Se näytti meille puhelimestaa kuvia kirsikkapuun kukista joita se oli menny kattomaan edellisenä päivänä ja mie totesin mite haluisin kovasti nähä kans tolla tavalla paljon kerralla. Sitten "jotenkin maagisesti" samana iltapäivänä lähettii yllättäen autolla kaikki kattomaa kirsikkapuita. Ajeltiin Jiri-vuoren ympäristössä ja siellä oli monet tiet reunustettu kirsikkapuilla. Sitä ei pysty sanoin kuvailemaa miten kauniilta se näyttää ku kukkapuita on molemmin puolin tietä niin että ne muodostaa tavallaan tunnelin. Olin tosi kiitolline rehtorille joka kuuli miun toiveen, koska yks miun haaveista on aina ollu nähdä keväiset kirsikkapuut kukassa :) toi eka kuva on itse asiassa mei pihalta.

being a teacher is hard

Olipas outoa nukkua yheksään asti ku on joka päivä heränny puol seiska. Oli myös outoa ku ei oo minkää näköstä aikataulua eikä rehtori huuda alakerrasta et aamulenkille sieltä. En oikee tiiä viel mitä sitä tänää tekis. Aattelin et ois voinu mennä pyöräilee mut tuol tuulee aika paljo ni en tiiä :/ Sitä miulla on ikävä. Pyöräilemistä. Aurinko paistaa joka päivä mut parit viime päivät on ollu hyvin tuulisia ni on vähä viileempi.

Eilen oli lauantai joten ei siis miulle muita koulu aktiviteettejä paitsi enkun tunti. Perusidea on et vapaaehtoset pitäis enkun tunteja ma-pe mut näillä on maanantaina jotai musiikkia ni maanantain enkun tunti siirrettii lauantaille. Miun oppilaat järkytty ku ne sai tietää ettei miulle makseta tästä ja et jouduin ite ostaa lentoliputki. Ne kysy et mitä ihmettä teen täällä et miks tulin :D noh, samaa mieki ihmettelisin jos joku samalla tavalla tulis suomeen tollee et miks kukaa haluis ei siel oo mitää nii jännää :D

Eile käytii Ms. Sonyeongin kanssa markkinoilla. Gokseongissa on kuulemma tasaisin väliajoin avoimet markkinat. Siel oli paljo kasviksia, kaloja ja jopa kanoja!

 

Käytii myös ostamassa tarvikkeita Kimbabin tekoon enne koululle palaamista. Ruuanlaittaja ahjumma oli kampaajalla, joten mei piti kokata ite (ahjumma = keski-ikäinen nainen) Kimbab on tavallaan korealainen versio sushista. Kalan sijasta sisälle laitetaan erilaisia kasviksia, paistettua kananmunaa ja lihaa. Valinta on oikeestaan sinun, vaan taivas on rajana. Se oli miun eka kerta ku tein mitää tollasta ja se oli kivaa! puolet ajasta meni jo kaikkien ainesosien valmisteluun ja loput ajasta rullien tekemiseen. Eikä se ees ollu vaikeeta, mitä kaikki aina valittaa o.O oppilaat tuli kesken kaiken kyyläämää ja kyselee onko kivaa onko vaikeeta saanko maistaa :D Kaikki oli innoissaa koska korealaiset tykkää kimbabista. Ja se oli tosi hyvää! en ihmettele lainkaa.

Ku viimein ruoka-aika tuli ja nälkäset oppilaat söi miun ja Weipinin tekemää ruokaa nii paljo ku vaan jakso ja haki monesti lisääki, sitä taas muisti yhen syyn miks ruoka-alan ihmisenä on kiva olla. Se on yks maailman parhaimista tunteista ku tekee onnistuneesti hyvää ruokaa ja näkee miten kaikki vilpittömästi nauttii sen syömisestä. Vielä paremmaks kaiken teki se tosiasia ku illalla miun tunnilla kirjotettii enkuks päiväkirjaa ja jokaine miun kolmesta oppilaasta mainitsi "todella herkullisen kimbabin" ja Moonchan jonka enkku on kaikista paras vieläpä kuvaili sitä niin että "maybe because foreigners made our traditional food it tasted different and even more delicious" aaww voi että miun oppilaat on niin sulosia!

Mmm, tässähä tulee iha nälkä tota kuvaa kattoessa.

Enkun tunnin jälkee katottii viel leffa. Ilmeisesti tääl tykätää kattoa paljo leffoja mikä on kyl hyvä asia :D Se oli joku Taiwanialaine leffa jonka Weipinki ties ja se oli hauska vaikken mie ymmärtäny oikeestaa mitää koska ne puhu kiinaks ja tekstitykset oli koreaks enkä mie osaa lukee koreaa viel nii nopeesti. Mut oli se silti iha hauska. Korealaisten huomaavaisuus tuli taas esille ku alotettii leffa ja kaikki kysy eiks oo enkun kielisiä tekstityksiä et mite mie sit ymmärrän mitää mut sanoin niille et se on ok et harjottelen miun koreaa ja kaikki oli vaikuttuneita :D

Vielä lisää jos haluutte kuulla korealaisten huomaavaisuudesta ni perjantaina miun tunti ei menny turhan hyvi koska tehtiinki yllätysreissu iltapäivällä eikä miulle jääny paljon aikaa valmisteluun joten se mitä olin aatellu et tehtäis ei toiminukaa eikä miulla ollu plan B:tä. Sen lisäks kaikki (mie mukaan lukien) oli tosi väsyneitä. Niinpä tunnin loputtua ku mentii kattoo mitä Weipinin luokka tekee ja niil oli bingon pelaamine lopuillaa ja ne oli tehny ties mitä. Itsekriittinen minä tulin huonolle tuulelle koska moitin itteäni et pitäis valmistautua paremmin ja olla ahkerampi. Dohoon tuli kysymää miks miul on sellane ilme ja vakuutteli et oon hyvä opettaja ja takasi asuntolaa tultuamme lähetti vielä yhen tytöistä parantamaa miun mieltä kertomalla et se haluis olla paljo mieluummi miun tunneilla :D voi näitä

Mut tosiaan ei oo ihan helppoo olla opettaja. Nimittäi lauantainki tunnille olin varannu et ok luetaa näitä lehtisiä mitä sain järjestöltä äänee ja harjotellaa ääntämistä, mut sit ku Moonchan näki ne se sano ettei Dohoon ja Changhoon taida ymmärtää mitä niissä sanotaan. Se siitä sitte XD pitää varmaa seuraavaks suosiolla siirtyä koulun enkun kirjojen pariin. 

the best day so far

Eile oli tylsä päivä. Aamupäivän kasvimaan hoitoa laskematta ei tapahtunu mitää koska oppilailla oli sellasia tunteja joille miun ei kannattanu osallistua ja sit kerrottii et on special day eikä oo enkun tuntia. Sen sijaa katottii leffa osan kanssa. Yön nukuin huonosti jostai syystä ja tänä aamuna olin sit vähä allapäin, mut koha saatii päivä käyntii täst tuliki paras päivä tähä mennessä.

Aamupäivän ulkohommana kiivettii vähä matkaa vuorelle mistä löyty pieni niitty täynnä isoäitikukkia. Se on sellane harvinainen ja kallis kukka jota piti käsitellä arvokkaasti. Mentii sille niitylle raivaamaa vähä paremmat elinolot isoäitikukille. Jo siellä tuli vähä parempi mieli koska vuoren rinteeltä näki alas nii nätisti ja reksi soitti vielä puhelimestaa taustamusiikkia. Korealaiset tykkää kuunnella musiikkia työn tai leikin ohella. Ku oltii tekee lähtöö reksi halus et otetaa meist kuva isoäitikukkien keskellä. Kuvassa vasemmalta oikeelle Jimin, Changhoon, rehtori, Moonchan, mie ja Minju. Molemmat pojat on miun oppilaita.

Ollaa sen verra lähennytty noitten kanssa et tänää jopa hengailtii yhes koulun pihalla. Heiteltii vähä korista, autoin miun poikia ettii pesispalloa ruohikosta ja löysin sen josta sain arvostavia katseita (hah) ja mitäs muuta. Ruoka-aikaan oli kiva huomata iso muutos. Ekaks ku tultii Weipinin kaa mei vieree ei istuttu ruokapöydäs eikä meille puhuttu, mut tänää miun vieree ei pelkästää istuttu vaan miulle myös juteltii kiitos miun tän hetkisen lempparipojan Dohoon joka juttelee miulle ja kutsuu miuta söpösti Meri teacheriks joka kerta.

Illalla oli sit eka kunnon tunti ja hienostiha se meniki :D (huomaatko sarkastisen sävyn köhh) Huomio kiinnitty ekana miun tablettiin jonka otin mukaa ja joho kaikki ihastu ja kuoli kateudesta koska nää ei täällä saa käyttää ollenkaa puhelimia eikä läppäreitä, ainoostaa vapaa-ajalla tietsikkahuoneen koneita (mieki järkytyin). Öhh, mitähä siitä kertois :D koska meil on ikäeroo nii vähä ollaa enemmänki kaveruksia joten meil oli koko 60 min hauskaa, naurettii nii paljo et poskii sattu hymyilemine. Oltii tosi äänekkäitä ja huudettii toisillemme siis ihan ilosella mielellä, ja se oli oikeesti kylläki kaverusten enkunkielinen kokoontumine. Juoruiltii nimittäi suurimmaks osaks, kuten tyttö- ja poikaystävistä ja todettii että ollaa kaikki sinkkuja forever alone ja sanottii yhessä toisillemme "fighting!" mikä on korealaine kannustushuuto. Jooh :D mutta tarkotus oli saada ne puhumaa enkkua ja onnistuinki paitsi et Dohoon ujostelee viel mut kyl mie senki viel saan puhumaa enkkua :D hmm pitää vähä miettii mite ja millasia asioita opetan niille jatkos ja pidän ne aiheessa. Meil nimittäi oli tänää kyllä aihe mut siirryttii siit harhapoluille aika helposti XD eihä tässä muute mitää mut miun pitää lähettää järjestölle kerra kahes viikos lista tuntien aiheista, tavoitteista ja sellasista et kyl niille pitää koittaa jotai opettaakki.

Meil oli illalla viel pikkunen party koska viime kuun lopussa oli monen synttärit ja reksin vaimo tuli takasi usasta ni juhlittii niit kaikkia yhessä. Meille jaettii ryhmii hirveet kasat mässyä, huhhuh. Oisinpa ottanu kuvan!

the day I became meri teacher

Today was fun. Aamulla herättii seiskalta ja käytii 15 minuutin kävelyllä vuorilla. Aamusta asti aurinko paisto kirkkaalta taivaalta. Iltapäivällä käytii Gokseongin keskustassa ilmottamassa Borim autokouluu ja käyttää kolme poikaa parturissa. Mie muistan mite ite nuorena aatteli et pojat näytti kivemmalta "pitemmillä" hiuksilla eikä suoraa parturista tulleena, mut nii se mieli vaa muuttuu ku vanhenee :D pojat ei kyllä ollu ilosia. Reksin vaimo käytti meiät salaa syömässä ddeokbokkia (muut oppilaat ois kateellisia) ja pojat kävi viel ostaa jäätelöäki (jee ne osti miulle ja weipinilleki vaikkei pyydetty!) Keskustassa näky enemmä kirsikkapuun kukkia. Tääl mei pihas on vaa yksittäisiä puita ni se ei näytä yhtä vaikuttavalta, toivottavasti miun kamera ei missaa niitä.

Päivällä meil oli viimein aikaa jutella näistä mei enkun tunneista. Kertoivat että juu illal haastatelkaa niitä yksitelle et kui hyvii ne on enkussa. Mei pitää jakaa ne kahtee ryhmää, koska osa puhuu ja ymmärtää hyvi ja osa ei osaa ees aakkosia tai numeroita kunnolla. Sovittii Weipinin kaa et mie saan harteilleni paremmin osaavat. ("High Class" niiku miu oppilaat sano) Mistä oon kyllä ilone koska tykkään mieluummi keskustella ku opettaa aakkosia :D Vanhimmat oppilaat ei osallistunu ainakaa tänää koska niitte pitää opiskella ahkerasti sellasee tosi isoo kokeesee mikä korealaisil on keväisi, joten seuraavaks olin pienessä luokkahuoneessa kolmen 15-16 vuotiaan korealaisen pojan kanssa sellai terve mistäs jutellaa. Moonchan on onneks puhelias ja osaa enkkua hirmu hyvin joten ei oikeestaa ollu mitää ongelmaa (miettikää, tyyppi on 16 ja on viettäny kolme kuukautta kanadassa ja asunu vuoden kiinassa) Heti ekaks ne kysy miun nimeä, ikää ja onko poikaystävää. Just ne perus kysymykset mitkä koreassa kuulee aina :D aluks oltii tietty vähä awkward mut kiitos Chanin joka alko kysellä ni päästii vauhtii nopeesti ja aika lens. Siinä se oikeestaa oli, pojat kyseli miusta, miun mielipiteistä ja suomesta kaikkee. Et mitä mieltä oon tästä koreassa, millasta tää on suomessa. Oli nii söpöö ku ne alotti lähes joka kerta lauseen sanomalla "Meri teacher" siks oon meri koska koreas ei harrasteta kahta samaa vokaalia peräjälkee ja on olemassa korealaine nimi Meri. Hahah koska mie ymmärrän koreaa tajusin mitä ne kaks vähä ujompaa poikaa puhu keskenää ja puhuin iteki välillä koreaa ja sit piti muistuttaa et english please haha :D niitten kaa oli hauskaa. Chani ehotti et voidaanko mennä vakoilee mitä Weipinin luokka tekee ni hiippailtii sinne ja woah Weipin näytti oikeelta opettajalta seisomassa luokan eessä kirjottamassa taululle ja miun oli pakko verrata sitä omaa "tuntiini" joka on enemmänki iltakerho jossa vaa rupatellaa :D mikä on kyl toisaalta okei koska miun tehtävähä on harjottaa niitten enkun keskustelutaitoja. En vaa tiiä viel et mite teen noista tunneista mielenkiintosia etenki ku nää on tän ikäsiä ja kaikkee. Asiaa ei auta et mie oon enemmänki kaveri ku opettaja koska meil ei oo nii montaa vuotta ikäeroo.

Joka tapaukses oli kivaa oli hauskaa, poikien kaa oli tosi kiva jutella ja alun jälkee oltii tosi puheliaita ja ilosia joten eiköhä meist tuu viel läheisii täs kolmen kuukauden aikana. Ne kehu miun koreaa ja taas miulle sanottii etten oo täysin epä-korealainen. Tunnin loputtua jäätii juttelee sinne viel ku reksin vaimo tuli ja kaikki vuorotelle luetteli perheenjäsenensä ni mie vahingossa automaattisesti alotin sanomaa koreaks umma, appa ja sain kaikki nauramaa ja jällee sanomaa et oon korealaine :D toine asia mitä kehutaan paljo on miun syömäpuikkojen käyttö. Myöskin aina ku tavataa uus aikuine korealaine ja se kuulee ku puhun koreaa, ni ku lähen huoneesta pystyn silti kuulee ku se kysyy mite oon oppinu koreaa ja vastaus on aina "by watching dramas"

Täs koulun vieres on tavallaa oma pieni kylänsä, sellai puol Räihää supistettuna pienee tilaa ni tossa pihalla näkee paljo keski-ikäsiä ja vanhuksia. Monet nauraa hämmentyneenä jos tervehin niitä korealaisittai ja tänä aamuna yks mummeli hekotteli miulle "tää kaveri ymmärtää nii hyvi koreaa" ja käppäili tiehensä. 

Ruoka, ohh. Kaikki kysyy tykkäänkö siitä ja etenki tykkäänkä kimchistä ja se on se kysymys mistä en tykkää, koska kimchi on tosi tulista ja muutenki voimakkaan makusta enkä oikee tiiä mitä mieltä olla siitä ni mite sen selittää korealaiselle jonka kansallisylpeys se on? Toiseksee miun pitää syödä paljon koska on epäkohteliasta olla syömättä etenki jos joku vanhempi tarjoo siulle jotai se on syötävä vaikka oisit täys tai et pahemmi tykkäis. Mut miun keho ei oo viel tottunu siihe et syödää kolme kertaa päivässä eikä sen useemmi joten miulla on tavallaa aina nälkä vaik söisin paljo ni melkei heti sen jälkeeki. Ehkä korealaises ruuas on jotai maagista. 

Saatiin viimein jonkinmoine lukujärjestys (joka on kylläki kaikki koreaks) et mitä nää oppilaat puuhaa tääl. Huomenna on farming day eli taidetaa tehä ulkohommia koko päivä. Ehkä? No paljon joka tapauksessa. Ja meil on enkun tunnit joka päivä ilta seittemästä kaheksaa. Jep, illalla. Nää ei nimittäi tuu koulurakennuksesta ku vast ysiltä illalla. Et miettikääs sitä ja muistelkaa niitä aikoja ku valitettii mite koulua on kolmee iltapäiväl ja se on myöhää :D