Torstai aamuna lähettiin Weipinin kanssa kasin junalla kohti Seoulia Mid-term Evaluationiin. Viiden tunnin matkustamisen jälkeen olin jälleen Hongdaessa, paikassa jossa ensimmäistä kertaa astuin korean maaperälle. Oli hauskaa kun tunnisti paikat ja ties minne mennä, mistä kääntyä oikealle tielle. Oltiin Weipinin kanssa ekoina paikalla, voipi johtua siitä että tultiin kaikista kauimpaa. Oli kiva nähä kaikkia pitkäst aika, niin muita vapaaehtosia ku BW ihmisiäki.
Itse Evaluation pidettiin sitä varten että me opettajat voidaan esitellä koulumme, tuntimme ja jakaa hyödyllisiä opetustekniikoita. Samalla sitä sai uutta motivaatiota ku kuuli että oikeastaa kaikki kamppailee samojen ongelmien kanssa vaikka projektit ja oppilaat on erilaisia. Miulla onneks ei oo sen suurempia ongelmia ja valtaosin oon tyytyväine tunteihini.
Jaettiin tarinoita, niin hauskoja ku vakavampiaki, ja samalla tajusin että miulla näyttäs olevan ihan erityine suhde miun oppilaisiin. Niinku Weipinki totes se ei oo kuullu kenenkää muun sanovan "I miss my students a lot" jos ollaan jossain matkoilla niistä erossa. Toiset projektit on kaikki children centereitä, mei koulun lisäks on yks alternative high school joka on huomattavasti isompi, yli sata oppilasta (se johon oisin hakiessa halunnu, mut loppujen lopuks en vois olla kiitollisempi et miut laitettii Gokseongii). Joten en tiiä johtuuko se siitä et miulla nyt sattuu olee pieni ikäero oppilaisiini ja satun puhumaan koreaa, mutta oon läheisempi oppilaitteni kaa ku kukaa muu. Tässä on kans jännää se, että vaikka Weipin on samassa koulussa tekee samoja juttuja se ei kuitenkaa oo ystävystyny niitten kanssa niiku mie. Weipin on läheisempi host perheen jäsenten kaa, erityisesti reksin vaimon.
Asiasta kukkaruukkuun oon täällä ollessa rakastunu korealaiseen kanaan. Suomessa en koskaa ollu chicken lover mut täällä miusta on tullu sellane. Korealaiset valmistaa sen erilailla (uppopaistamalla) joten se maistuu eriltä ja on iha valtavan maukasta. Oon viimesen viikon aikana päässy syömää sitä kolmesti neljästi korjaan. Myös BWn kanssa mentii perjantaina viettämään iltaa kanan ja kaljan parissa niinku viimeekski. Se on vaa nii maukasta. Se oli myös aikaa chattailla vapaasti ja istuin TJ managerin ja Annan kanssa. Ne tiedusteli oonko kiinnostunu työskentelee koreassa koska miulla kuulemma on lahjoja siihe. Ne on hyvin vaikuttuneita miun kielitaidoista, etenki ku oon oppinu koreaa pelkästää kattomalla telkkaria. Korealaiset sanoo et vaik ne kui kattois amerikkalaisia ohjelmia ne ei opi enkkua :D Anna puhuu miulle koreaa ja sanoo uusille tuttavuuksille et Meeri ymmärtää mitä sanotte et olkaa varovaisia XD sen lisäks TJ sanoo miuta korealaiseks. Illallisellaki ku TJ ja Weipin puhu kpopista ja mie liityin joukkoo ja selitin niille jotai ni TJ totes et "this is why I say you're korean, you know everything" hah no kai mie nyt musiikista!
Vaikka Seoul on hieno kaupunki täynnä kaikkee ihmeellistä ja siel on aina kiva käydä, oon täl hetkel vähä täynnä matkustamista. Tuntuu et oon parin viikon välei johoki reissaamassa ja se on miulle vähä liikaa. Tykkään mei arkielämästä koululla ja koska mie en ajattele koreaa reissaajan silmin, vaan asun-nyt-täällä-silmin ei jaksais koko aja olla tien päällä. Etenki lauantaina halusin jo palata "kotii" koska meil ei ollu enää ohjelmaa BWn kanssa vaa jäätii leikkii turisteja. Vaikka olin tosi väsyny ja siks en ollu hilpein suomalaine koreassa tapahtu muutama erittäin kokemisen arvonen asia.
Lauantain siis vietin Weipinin ja Carmenin kanssa. Kaikki vapaaehtoset levittäyty ympäri Seoulia sen mukaa mitä kuki halus tehä. Myö mentii kattomaa Hanok kylää, mikä tarkottaa kylää joka on täynnä korealaisia traditionaaleja taloja. Normaalit ihmiset (olettaisin et paljon munkkeja kylläkin) asuu siellä mut turistit saa käydä kyylämässä niitten taloja ulkopuolelta. Oli se iha jees mut ei oikei ihmeelline. Haluun vierailla jossai toisessa hanok kylässä toiste. Oli siel yks taidegallerian tyyline paikka jossa hyvin enkkua puhuva nuori mies tuli selittämään miulle tiikeritalismaneista. Tiikeri on aasiassa pyhä eläin ja se mies kerto et muissa maissa tiikerin ilme on hyvin pelottava, mut koreassa se tehdään enemmänki söpöks ja ne talismaanit näyttiki siltä ku se tiikeri naurais. Niissä oli jopa oikeeta kultaa. En ees uskaltanu tiedustella hintaa..
Jostain kumman syystä siellä oli myös koju täynnä fanitavaraa, bändien ja näyttelijöiden kuvilla varustettuja tuotteita. Kaupan pitäjä ahjumma oli todella ystävälline ja mukava! Juteltii sen kanssa koreaks ja kyselin onko sillä miun lemppareista juttuja koska se paikka oli nii täynnä kaikkee. Se nainen oli tosi mukava ja toi miulle näytille kaikkee. Vaikka teki mieli ostaa puolet seinää peittävä kuvakalenterin Lee Minhosta päädyin käytännölliseen kassiin miun lempibändistä :D myyjä oli uskomattoman antelias, se ei pelkästään antanu miulle melkei euron alennusta vaan myös ilmaseks muistilappuja kyseisen bändin kuvilla varustettuna.
Iltapäivä oikeestaa hengailtii vaa puistossa ja kahviloissa koska oltii liia väsyneitä lähtemää minnekää. Kuudelta oltii sovittu tapaavamme muut vapaaehtoset Insadong nimisellä shoppailukadulla. Insadong oli ihan mieletön! Kamalasti ihmisiä, kauppoja ja kojuja. Siel oli pieni ostoskeskus jossa oli myös mahollista pukeutua korealaiseen kansallispukuun ja ottaa kuvia kavereitten kanssa. Oon jo pitkää halunnu pukeutua hanbokiin joten nyt pääsin viimei toteuttamaa sen. Se oli tosi hauskaa ja hanbok oli helppo pukea päälle, tosin meillä oliki vaa päällimmäine kerros mut anyway. Opetin myös siellä työskentelevän norukaisen sanomaan "moi" ja "minä rakastan sinua".
Kokeilin muutamaa erilaista katuruokaa mikä on hyvin yleistä koreassa. Kaikki oli tosi maukasta. Kaikista hienoin kokemus koko Seoulissa olo aikanani oli kuitenki tän tietyn perinteisen korealaisen makeisen näkeminen. Nuorukaisilla oli siellä koju pystyssä missä ne asiakkaitten edessä valmisti ne makeiset. Se oli ihan uskomatonta, oon nähny sen joskus jossain telkkarissa mut omin silmin näkemine oli vielä ihmeellisempää. Parhain osuus oli kuitenki ne miehet jotka oli uskomattoman hauskoja, energisiä ja ulospäinsuuntautuneita. Niillä oli laulu jota ne kolme nuorta miestä yhdessä laulo samalla ku ne valmisti sitä. Se laulu oli teko-ohje ja keino laskea kuinka monta eri nauhaa niillä oli. Meiät ulkomaalaiset nähdessää ne innostu ja huus "hello! come to see!" ja selitti parhaan kykynsä mukaa enkuks miten se homma toimii. Ne, kuten monet muut kojun myyjät, kyseli mistä oon kotosin. Yks niistä sai selville että puhun koreaa joten jäätii siihe sitte juttelemaa hetkeks XD kerroin et oon enkun opena täällä ja se poika sattu olee kotoisin Gwangjusta ja vaan 23-vuotias ja vieläpä hyvännäköinen. "you're 21? I'm oppa!" (oppa on mite nuorempi tyttö kutsuu itseään vanhempaa poikaa) jostain syystä kuulin ton lauseen varmaan kolmelta eri ihmiseltä tän viikonlopun aikana XD koska sana oppa on myös tavallaan tapa osottaa kiinnostusta. Tyttöystävä kutsuu poikaystäväänsä oppaks, mikäli se poika siis on vanhempi. Miusta on kamalan kivaa miten korealaiset sanoo "tulkaa joskus leikkimään uudestaan!" ja Insadong oli kyllä sen verran siisti paikka et varmasti meenki moikkaamaa niitä uudestaa jos tulee tilaisuus. Ehkä projektin jälkee! Ostettii niitä makeisia mei oppilaille tuliaisiks. Viimesen yön vietin Jihyen kotona, koska Jihye asuu Seoulissa. Jihye on aina niin ystävällinen :) Sunnuntaina kotiin palattua en ois voinu olla onnellisempi!
Btw miun blogin linkki löytyy nykyään Allianssin sivuilta "kokemuksia" osiosta tai jotain vastaavaa. Siellä on oikee esittely "Meeri lähti koreaan, lue hänen elämästään" :D Kaikki lukemaan vaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti