a free week part 2

Eilen sato vettä joten päivällisen päätteeksi farmiope avas parit pullot sojua. Korealaisilla on joku juttu että sadepäivinä otetaan hörppy. On kolme alkoholijuomaa mitä pitää maistaa koreaan tultaessa ja ne on riisiviini makkeolli, korealainen kalja ja soju. Nyt voin onnellisesti sanoa että oon päässy maistamaan niitä kaikkia, jee! Soju on kirkasta viinaa, tosin vain 19% ja maultaan suomalaisia sukulaisia miedompi. Korealaisissa ohjelmissa näkee miten ihmiset humaltuu parista shottilasista joten oon aina miettiny johtuuko se siitä että soju on vahvaa vai siitä että korealaisilla on huono viinapää. No, vastaus on jälkimmäinen. Niiku Tiia totes ku kerroin sille, "ei korealaiset litkut pärjää pohjoisen viinansietokyvylle" ja näinhän se meni. Reksi kysy että eikös suomessa ooki vahvempaa tavaraa ja että tää on miulle varmaan ku vettä. Huvittavaa on myös se miten täällä nähdään hienona asiana jos pystyt juomaan paljon humaltumatta helposti. Kehutaan että ooh hyvähyvä :D näin alkoholista puheenollen alla kuva riisiviinin tyyppisestä juomasta joka oli ilmeisesti tehty maissista. Maistu oikeestaa samalle ku makkeolli ja edelleen muistuttaa etäisesti simaa.

Palataanpa nyt kuitenkin siihen kun olin vielä Cheonanissa. Oli siis tiistai päivä. Saunassa käyminen ei suinkaan ollut päivän ainut aktiviteetti. Iltapäivällä suunnattiin traditional village nähtävyyteen, joka on siis pieni kylä rakennettu historiallisia taloja ja muita rakennuksia täyteen. Oli siistiä miten jopa huoneisiin oli koottu tavaraa ja ulkona oli savisaaveja sun muita. Siellä oli tosi siistiä käydä koska miuta kiinnostaa noi tollaset jutut ja ne talot oli älyttömän siistejä. 

Käytiin myös perinteisillä katumarkkinoilla joita oon nähny telkkarissa, siel oli paljo kaikkee. Jotenki oon ihastunu siihe miltä korealainen kaupunki näyttää pimeän tullen. Päivällä se on vaan kaupunki, mut ku hämärä laskeutuu ja kaikki värikkäät valot laitetaan päälle se tunnelma on iha eri. Jotenki niin siisti.

Cheonanissa käytii jonku verra myös ulkona kävelemässä jollo mie taas keräsin huomiota. Käytii syömässä pienessä ravintolassa jonka työntekijät tuli utelemaan että mistä tämä neiti on kotoisin. Kadulla kävellessä joku oli sanonu kaverilleen "ulkomaalainen!!" ja ku käytii Borimin entisen ala-asteen pihalla siellä oli poikia pelaamassa palloa ja myö taputettiin niille ku joku teki maalin ni Borim oli kuullu et ne pojat oli sanonu kaverillee "say thank you!" ahahaha niin sulosta :D Just enne ku lähettii isoäidin luota joku naapuri tuli sinne ja sano että miulla on nätit silmät ja hiukset. Se on aika jännää et jokaine naispuolinen ihminen jonka oon tavannu aina toteaa heti ekaks että ootpas nätti. Nii joo ja yks ilta ku käytii iltalenkillä yhessä ja vähä hassuteltii ni Borim sano et "I'm okay but you look weird 'cause you have yellow hair." yepyep, tämä on kohtaloni. Siks täällä on vähä erilaista ku tiiän et tein sitte mitä vaa ni näytän muiden mielestä oudolta joten eipähä tarvi huolehtia siitä esim. miltä näyttää, onko hiukset hyvin jne samalla tavalla ku mitä suomessa ehkä ois. Eikä siis pahalla tavalla oudolta, ihan hyvällä vaan mutta silti oudolta ja erilaiselta. Ja sit jos iteki näkee toisen länsimaalaisen on sellai "oh!!! ulkomaalainen!!" joten ei se kai ihme oo että korealaiset käyttäytyy nii miut nähdessää XD

Yks toinen asia on se mite joitaki hämmentää todella paljon se, että osaan koreaa. Viime viikolla juteltiin paljon musiikin opettajan kanssa (29v mies opettaja joka käy täällä kaks kertaa viikossa) se osaa tosi hyvi enkkua ja mainitsi oikee Jean Sibeliuksen miulle :D ni sen kanssa puhuin aina tietty enkuks joten täl kertaa ku oppilaat oli siinä kanssa musaope hämmenty tosi paljo ku puhuinki koreaa oppilaille. Oisitte nähny sen ilmeen! Joka kerta ku sanoin jotai koreaks se toisti sen iteksee ja sai jonku hihityskohtauksen ja totes enkuks "amazing!" ahahaha hupaisaa tämä :D

Asiasta kukkaruukkuun, keskiviikkona matkustettiin takas koululle. Tosin vain Weipin ja minä. Meiät heitettii juna-asemalle ja oikei viel maksettii junaliput meille. En siis oo vieläkään kuluttanu omia rahojani, yhtään. Se oli tismalleen sama juna ja vielä aikataulu ku millä ekaa kertaa mentiin Gokseongiin, tosin vaan eri lähtöasema. Tuli vähän nostalginen fiilis :D kolme tuntia junassa ja täällä sitä taas oltiin. Reksi tuli hakee meiät juna-asemalta koululle, se oli ite saapunu pari tuntia aikasemmi jonku tapaamisen vuoksi. Oli hieman hämmentävää miten mukava oli palata tänne vuorten keskelle. Tuli sellanen onpas kiva palata kotiin olo, etenki ku etuovi oliki lukossa ni hiippailtiin Weipinin kaa takaovesta iha ku oltais asuttu täällä kauanki, vanhan tottumuksen mukaan. Ku mentii koululle syömään kaikki neljä koiraa juoksi innoissaan vastaan tervehtimään.

Nyt täällä koululla ei oo muita ku mie, Weipin, reksi ja farmiope. Samaa aikaa on kamala ikävä oppilaita, ja samalla täällä on hauskaa hengailla ku ei oo ketää muuta. Se sellanen yksin kotona tunnelma :D tänäänki menin koulun tietsikkahuoneesee siirtää kuvia kamerasta tablettiin (onnistu yllättävän helposti vaikka kaikki oliki koreaks, kiitos tutun windows seiskan) ja samalla jäin leikkimään kitaralla ja pianolla kerranki ku kukaa ei ollu kuulemassa. Elämän pieniä iloja :D 

a free week

Maanantaina lapsoset oppilaat sitte lähti kotia viikoks. Oli vähän hassua kattoa ku ne lähti tietäen ettei niitä näe kokonaiseen viikkoon. I miss my students :( sitte piti iteki pakata kahen yön reissua varten. Auto suuntas ekaks kohti Jeonju nimistä kaupunkia missä miun lempioppilas Do Ho asuu. Hmm, tulipaha just mielee et saankoha sanoa 'lempioppilas'? oli miten oli tavattiin siellä Do Hon vanhemmat jotka vei meiät syömään. Oltiin siis liikkeellä minä, Weipin, reksin perhe ja Do Ho. Sen vanhemmat oli tosi mukavia ja Dohon isä puhuu todella hyvin enkkua joten sen kanssa oli mukava keskustella. Eikä se ravintolakaan kuulemma ollu halvimmasta päästä. Ruoka oli tottakai mainiota, en kyllä nimeä enää muista. Oli kumminki pöytä niin täynnä erilaisia pikku kippoja ettei enempää ois mahtunu. Hauska fakta korealaisesta ruuasta; miulle vinoiltii enne matkaa että pidä hauskaa riisin noukkimisesta puikoilla mut tosiasiassa riisi on se kaikista helpoin asia syödä puikoilla. Koska muutenhan tää ruoka on muodoltaan samaa ku muuallaki ja se kaikki pitää taiteilla puikoilla suuhun. Onnea niille jotka eivät sitä taitoa osaa tänne tullessaan :D

Syötyämme käytiin Do Hon kotona parin tunnin visiitillä. Ne ei asu kaupungissa mutta niiden kotoa ajaa kyllä sinne ehkä kymmenessä minuutissa. Heti ekaks pihalla tervehti kolme melko pientä koiraa joista kahdella oli vaan kolme jalkaa. Ne oli kyllä sulosia ja ilosesti hyppivät siinä. Muuten niitten koti oli ihan normaali yksikerroksinen talo, mutta niillä oli kokonainen huone omistettu kotiteatterille! Äänieristetyt tummenetut seinät, kirjahylly täynnä DVD:tä ja iiiiso valkokangas. Do Hon isä soitti meille siitä musiikkia sun muuta ja tulin niin kateelliseks, tolla ku sais kattoa omia lempibändejään ja telkkariohjelmia. Äänetki oli niin hyvät. Do Hon isä oli muutenki siisti tyyppi, se on matkustellu hirveesti ja näytti älyttömän upeita kuvia. Se myös kysy missä päin Suomea asun ja pahoitteli ettei tiedä muita kaupunkeja ku Helsingin ja pyys sitte luettelemaan muita isoja kaupunkeja. Oli hämmentävää miten täydellisesti se ääns nimet Helsinki ja Tampere. Vaikka toisaalta eihä tollaset sanat oo korealaisille ongelma. 

Kello neljä oli aika jatkaa matkaa ja Do Holle oli vaikee sanoo heippa ku se on miulle ehkä kaikista läheisin ihmine täällä (ehkä Weipiniä lukuunottamatta). On hassua miten Do Ho on miun oppilaista huonoin enkussa mutta oon sen kanssa ystävystyny parhaiten tähä mennessä.

Saavuttiin sitten viimein kohteeseemme, kaupunkiin nimeltä Cheonan. Yövyimme rehtorin vaimon äidin luona. Talo oli hyvin traditionaalinen ja erittäin pieni, siis todella pieni, mutta se oli ihan okei. Kyllä siellä nyt kaks yötä nukkui helposti. Isoäiti oli vähän hupsu mut tosi ystävällinen ja ihastu miuhu koska oon blondi. Jälleen kerran kuulin miten nätti oon ja se silitteli miun hiuksia. Ruoka-aikoina se laitto miun lautaselle kalaa sun muita maukkaita juttuja (kohteliaisuuden/hellyyden osoitus tavallaan) sellai syö syö hyvä lapsi. Eihän siinä sitte.

Seuraavana aamuna herättiin kuudelta että nyt lähdetään kylpylään.Se oli ihan mielenkiintonen kokemus se. Tää ei ollu sellane korealaine saunapaikka mitä telkkarissa näkee vaan halvempi, mutta jossa kuulemma käytetään puhdasta pohjavettä. Se oli vähän ku uimahalli suomessa, paitsi ettei ne altaat ollu tarkotettu uimiseen, pelkästään oleskeluun ja vesihierontaan. Ja se suurin eroavaisuus oli siinä että suihku, sauna ja altaat oli kaikki samassa tilassa mikä tarkotti sitä että siellä hengailtiin täysin alasti. (ei varmaan ees tarvi mainita että miehillä ja naisilla oli täysin omat tilat) Oli se vähän awkward koska monet tuijotti miuta siks että oon blondi. Mutta pääsin saunaan!!! siellä oli kaks saunaa, toisessa 60 astetta ja toisessa 70. Täällä nää kyllä nössöili ja istu lattialla ja lauteitaki oli vaan yks joka oli tosi matalalla. Kiuasta ei näe vaan seinän raoista suihkutetaan lämmintä ilmaa. Saunalta se silti tuntu. Siitä tuli kotoisa olo. 

 

the best students & bad teacher

Today I was really very happy! Aamupäivällä käytii Gokseongissa pikaisesti ja piipahdettii paikalliseen leipomoon. Siellä oli ihan siistejä kakkuja (ei nyt miulle mitää ennennäkemätöntä) ja paaaljon maukkaan näkösiä leipiä ja voitaikinasta tehtyjä leivoksia. Ostettii kahen laista eri leipää ja mässäiltii niitä siinä sitte vähän aikaa. Oli kivaa! täytyy myös mainita et koululle tulemisen jälkee en oo maksanu mitään yhtään mistään. Joka kerta jos ollaa käyty jossai reksin vaimo ostaa koko porukalle jotai syötävää minut mukaan lukien. 

Päivällä ei niinkää tapahtunu mitää. Hengailin muutaman oppilaan kanssa ja autettii yhtä opettajaa ulkohommissa. En tiiä tarkallee mitä tehtii ja miks mut liitty jotenki sieniin. (kiitos Weipinille joka aina ottaa kuvia)

Hienot ilmat senku jatkuu. Parina viime päivänä ei oo paistanu aurinko mut se on oikeestaa ollu mukavaa koska on silti ollu tosi lämmin. Yritän silti parhaani mukaan hengailla pitkissä hihoissa jotta sit ku kunnolla tulee kuuma voin iloisin mielin vaihtaa t-paitaan. 

Kaikista parhain osuus päivästä on yleensä enkun tunnit. Vaikka ne ei aina mee nii hyvi poikien oppimisen kannalta se on se hetki päivästä ku saan enite tietoa ja juteltua ja naurettua. Dohoon kanssa nyt jutellaa muutenki pitki päivää mut ne kaks muuta on aina jossai muitten oppilaitten kaa leikkimässä ni niitten kaa jutellaa sit vaa enkun tunneilla. Mut ne kyselee paljo miun mielipiteitä eri asioista ja jutellaa päivän tapahtumista. Kaikki oppilaat menee koko ens viikoks kotii (oppilaat asuu tääl koko muun ajan mut vissii kerra kuukaudessa menee viikoks kotii tms) joten puhuttii siitä eilen ja jotenki keskustelu käänty hyvin syvälliseks. Tunnustetaan, se tunti ei kenenkää muun ku Moonchanin, joka on mei ryhmän tulkki, kielitaitoja parantanu mut miusta se oli tärkeetä mistä pojat puhu joten en keskeyttänykää. Miusta oli erityisen hämmentävää ja hienoa se että ne usko miun harteille kipeitä tarinoita menneisyydestää niitten perheistä. Kaikki täällä ei nimittäin tuu onnellisesta rikkaasta perheestä. Hämmentävää siitä teki sen että ne kerto miulle vaikkei ees tunneta nii hyvi loppujen lopuks. Vielä sano et tää on sit salaisuus et älä kerro toisille. Olin otettu.

Tän päivän tunti oli kyllä kaikista paras. Mie keksin et voidaa leikkiä sellasta piirtämispeliä poikien kanssa koska se harjottaa niitten enkun sanastoa ja vaikka oon edelleen vähän ujo tuomaan esille omia ideoitani tunnilla niin tää oli menestys. En ollu ees ehtiny alottaa koko peliä ku meil oli jo hauskaa vaan ku yritin selittää miten sitä pelataan. Sit meil oli älyttömän hauskaa sitä pelatessa ja voi vitsit. Pojat aina sanoo että oon bad teacher koska lataan musiikkia netistä, kiroilin vahingossa kerra ja pidän reksiltä niiden salaisuuden salaisista naposteltavista jotka ne kuljetti alkuviikosta mei luokkahuoneesee. Tänää kuitenki olin ekaa kertaa good teacher, yay! Moonchan on ihastunu miun tablettii ja se oli iha innoissaa leikkimässä miun piirrustus sovelluksella ja ihasteli miun tabletin kynää. Se jopa kirjotti miulle aivan ihanan viestin ja voi että, miulla vaan on maailman parhaat oppilaat!

Ku tulin tunnin jälkee asuntolaa viimeinki tyhjensin viimeset jutut matkalaukusta kaappiin ja hyllyille ja siirsin sen syrjään. Oon nimittäi pitäny matkalaukkua avonaisena tässä lattialla kaiken aikaa osaks laiskuuttani, mut tänää ku palasin onnellisena tunnilta tajusin et ehkä se oli myös sellane merkki siitä et oisin vaan vieraana käymässä täällä. Ni matkalaukun syrjään korjaamine kai oli joku merkki sen tosiasian kokonaan hyväksymisestä etten oo lähössä vielä pitkii aikoihi. Eikä miulla oo valittamista.

ps. kyllä, kuustoista vuotias poika osaa kirjottaa nätimmi kaunoa ku mie :D

what's inside my head

Alkuviikosta tuli ekaa kertaa ikävä jotain suomesta. Lähinnä miun koiraa Tessua ja vaik vähä hassulta kuulostaaki ni pyöräilemistä omassa rauhassa (koska täällähän mie oon jonku seurassa 24/7) Sekä jäätelöä. Nytki on niin kesä et tekis hirveesti mieli syödä jäätelöä mut lähin kauppa on sanotaanko 15min automatkan päässä. Ehkä joku päivä innostun lähtee sinne pyörällä. Nyt miust tuntuu et kukaa ei päästäis miuta XD

Kai sitä voi sanoo et on ollu jonku verra kulttuurishokkiaki. Miun pari Weipinhä on kans aasialaine joten mie oon täällä ainut länsimaalanen jonka kulttuuri eroaa todella paljon. Miulla ei sinänsä oo vaikeuksia aasialaisen kulttuurin ymmärtämisessä, mut miuta vaan huolestuttaa se tajuaako/muistaako nää ihmiset täällä sen että miulla saattaa olla kulttuuriperäiset syyni käyttäytyä niiku käyttäydyn. Eli lyhyesti miuta huolestuttaa se että välillä ihmiset saattaa ymmärtää miut väärin. 

Lähinnä tää tulee siitä et vertaan itteeni Weipiniin, joka on miuta yhdeksän vuotta vanhempi, erittäin kohtelias ja ystävällinen ja mieluusti omistais päivästään jokaisen hetken toisten auttamiseen, aina tarjoamassa apua vaikkei ois tarvettakaa. Suomessa ainaki nuorten keskuudessa sitä katottas vähä toisella tapaa mut siis ei sillä, hienoaha se on ja pitäis kai ite yrittää olla vähän enemmän ku Weipin. Vaikka miut suomessa laskettaiski kohteliaitten ja ahkerien ihmisten joukkoon täällä häviin kuus nolla. Joten mie en osaa sanoa tykkääkö nää aikuiset täällä miusta yhtä paljon malliesimerkki-Weipinin rinnalla. Toisaalta taas mie oon läheisempi näitten nuorten kanssa varmaan juuri siitä syystä että oon enemmä ku yks niistä.

Miusta tuntuu ettei miuta nähdä samalla tavalla opettajana ku normaali opettaja. Miuta puhutellaa kyl opettajaks mut muute nää täällä kyllä juttelee ja vitsailee miulle samalla lailla ku kavereillee. Joka kerta ku jolleki selviä miun ikä reaktio on "ehh, really?!" ja se tulee osittai (ehkä paljonki) siitä etten ees yritä käyttäytyä aikuismaisesti tai niiku kunnon opettaja. En mie nää syytä miks miun pitäis koska ensinnäki se ois outoo koska oon nii nuori ja toiseksee mie voin silti opettaa niille enkkua vaikka oisinki kaveri kuka opettaa enkkua. "We ask you to be both a teacher and a friend"

Miulla on edelleen vähä vaikeuksia keksiä tekemistä tunneille koska pojat ei innostunu oppikirjoista joita raahasin näytille tällä viikolla (enkä oikeestaa kyllä miekää koska ne oli omituisia) ja oikeestiha miun ei tarvi niikää opettaa niille kielioppia vaa saada ne käyttämää enemmä enkkua ja harjottaa keskustelutaitoja. Mut on vähä hankala keksii aktiviteettejä. Noh tähä mennes ne on sentää tykästyny päiväkirjan kirjottamisee ja eile oikee kysy et eiks tänää kirjotetakaa ku aattelin pitää taukoo ettei ne kyllästy. 

Muute elämä täällä rullaa hyvi. Onnistuneista tunneista tykkään paljon ja sillon myös keskustelen paljo niitten kaa ja saan kuulla paljo asioita joista miulla ei ois muute hajuakaa. Opin myös tuntemaa ne paremmi ja ne miut koska ne kyselee paljon ja tiiän ees jotai mitä tääl koulun sisäpiireissä tapahtuu. Miulla on täällä ihan hauskaa ja oon saanu yhen kaverinki jonka kanssa ollaa paljo tekemisis, jutellaa ja nauretaa. 

Aijoo, yks turhauttavimpia asioita täällä on se etten pääse puhumaan nii paljo ku haluisin ja se johtuu ihan vaan kielimuurista. Miun korean ymmärtämine on parantunu entisestää joten tiiän koko aja mistä aiheesta puhutaan ja saan paljo selvilleki että mitä. Mutta. Mie en osaa liittyä keskusteluun koska en tiiä mitä sanoa koreas eikä huvita sanoo enkuks koska yleensä paikalla on tasan yks ihmine kuka ymmärtäis mitä sanon. En ees haluu aatella milt tuntuis olla täällä osaamatta lainkaa koreaa. Huh!

Tänää olin kyllä sit taas hämmentävän hyvällä tuulella jostai syystä ja enkun tuntiki meni loistavasti :)

cherry blossoms & excited about rice

Sitä luulis kyllästyvän riisiin sen jälkee ku sitä syö joka ikinen päivä joka aterialla kolme kertaa päivässä, mutta tänään ku päivällä syötiinki nuudeleita ikävöin riisiä, ja illallisella olin innoissani ku pääsin taas riisin pariin. Mikä on tämä korealaisten salainen ainesosa?! näitten ruuassa täytyy olla jotai maagista. 

En tiiä oonko pahemmi kommentoinu mitää asuntolasta. Joka tapauksessa miulla on iso huone jonka jaan Weipinin kanssa. Weipin nukkuu tuol ylhäällä parvella ja meitsi koisaa tossa hyllykön eessä miun matkalaukun paikalla. Miusta on iha kiva nukkua tossa alhaalla, on kiva saada jotai yksityisyyttä ees nukkuessaa :D Tosiaan, nukun lattialla. Yep, niinku kaikki tässä talossa. Iltasi levitän siihe sellasen petauspatjan paksusen peitteen, nappaan tyynyn ja peiton ja siinä se. Ekan yön jälkee oli suorastaan pettymys miten samalta tuntuu nukkua lattialla ku sängyssä. Toki siinä on pieniä epämukavuuksia, kuten joissaki nukkuma-asennoissa luut saattaa painautua lattiaa vaste. Mutta uni on silti maittanu iha samalla lailla ku ennenki. Tosin kaikki unet mitä oon koreassa nähny on ollu tosi mielenkiintosia XD

Perjantaina rehtori kutsu meiät savimajaan ryystämään teetä ja siel oliki joku meditaatio opettaja. Se oli hauska nainen se. Se näytti meille puhelimestaa kuvia kirsikkapuun kukista joita se oli menny kattomaan edellisenä päivänä ja mie totesin mite haluisin kovasti nähä kans tolla tavalla paljon kerralla. Sitten "jotenkin maagisesti" samana iltapäivänä lähettii yllättäen autolla kaikki kattomaa kirsikkapuita. Ajeltiin Jiri-vuoren ympäristössä ja siellä oli monet tiet reunustettu kirsikkapuilla. Sitä ei pysty sanoin kuvailemaa miten kauniilta se näyttää ku kukkapuita on molemmin puolin tietä niin että ne muodostaa tavallaan tunnelin. Olin tosi kiitolline rehtorille joka kuuli miun toiveen, koska yks miun haaveista on aina ollu nähdä keväiset kirsikkapuut kukassa :) toi eka kuva on itse asiassa mei pihalta.